Eurovaalit http://sleino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132105/all Wed, 22 May 2019 16:12:48 +0300 fi Komissaariehdokkaita tarjolla http://mirjavehkapera.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276343-komissaariehdokkaita-tarjolla <p>Euroopan parlamentin vaalien jälkeen alkaa uuden komission nimitysprosessi. Komissio on EU:n toiminnan moottori, sillä se tekee lakiehdotukset ja varmistaa toimeenpanon. Komissio on EU:n sopimusten vartija. Kaikille EU:n kansalaisille ja koko maailmalle on tärkeää saada toimintakykyinen komissio, jonka puheenjohtajalla erityisesti täytyy olla vahva luottamus ja mandaatti.</p><p>Komission puheenjohtajan ja komission nimittämisen eri vaiheissa ovat mukana jäsenvaltioiden johtajat ja Euroopan parlamentti. Puheenjohtaja ratkeaa osana muutaman muun keskeisen tehtävän jakautumista eri jäsenvaltioille; merkitystä on muun muassa Neuvoston puheenjohtajan eli EU-presidentin, Unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan eli EU:n ulkoministerin sekä euroryhmän puheenjohtajan ja Euroopan keskuspankin pääjohtajan paikkojen jaolla eri maille ja maaryhmille.</p><p>Eurooppalaiset puolueet ovat asettaneet omat kärkiehdokkaansa tavoittelemaan EU-komission puheenjohtajan virkaa. ALDEn, jota keskusta edustaa, yksi kärkiehdokkaista on kilpailukomissaari, tanskalainen Margrethe Vestager. Hän on tullut tunnetuksi vahvasta toiminnastaan kansainvälisen veronkierron torjumiseksi ja globaalien suuryritysten toiminnan epäkohtien perkaamiseksi.</p><p>Suomessakin on herätty komissaaripeliin. Viimeksi SDP:n Eero Heinäluoma, entinen valtiovarainministeri ja eduskunnan puhemies, ilmoittautui komissaariehdokkaaksi. Suomen EU-komissaari on tullut lähes poikkeuksetta suurimman hallituspuolueen ehdokkaasta. Erkki Liikanen oli paalupaikalla tehtävään ensimmäisenä, toimittuaan Suomen jäsenyysneuvottelujen ajan Suomen suurlähettiläänä EY:ssä. Kun demarien valtakausi katkesi keskustan vaalivoittoon 2003, seuraavaksi komissaariksi nousi vuosikymmeneksi Olli Rehn. Keskustan valtakausi taas katkesi, kun kokoomuksesta tuli 2011 ensimmäistä kertaa eduskunnan suurin puolue. Kokoomuksen ensimmäiseksi komissaariksi tuli Jyrki Katainen, joka siirtyi tehtävään luopuessaan pääministerin paikasta.</p><p>Komissaari ei toki ole oman maansa edustaja, vaan jäsenvaltioista riippumaton virkamies. Jokainen jäsenmaa on kuitenkin perussopimuksia uudistettaessa pitänyt tiukasti kiinni siitä, että jokainen jäsenvaltio asettaa oman komissaariehdokkaan ja myös saa oman komissaarin.</p><p>Euroopan parlamentti kuulee komissaariehdokkaat ja ilman sen luottamusta tehtävään ei ole asiaa.<br />Euroopan parlamentin kokoonpanosta tulee aiempaa moni-ilmeisempi ja sen voimasuhteet saattavat muuttua vielä kesken vaalikaudenkin. Komission puheenjohtajan löytämisestä ja jäsenten nimittämisestä tulee varmuudella aiempaa monimutkaisempi prosessi.</p><p>Suomessakin on syytä katsoa tarkasti, miten parlamentin voimasuhteet muodostuvat ja muut keskeiset paikat jakautuvat. Voi olla, että tällä kertaa eurooppalainen asetelma ei puoltaisikaan Suomen perinnettä asettaa komissaariehdokas suurimmasta hallituspuolueesta. Tämäkin tilanne selkeytyy muutaman päivän päästä kun vaalitulos on selvillä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroopan parlamentin vaalien jälkeen alkaa uuden komission nimitysprosessi. Komissio on EU:n toiminnan moottori, sillä se tekee lakiehdotukset ja varmistaa toimeenpanon. Komissio on EU:n sopimusten vartija. Kaikille EU:n kansalaisille ja koko maailmalle on tärkeää saada toimintakykyinen komissio, jonka puheenjohtajalla erityisesti täytyy olla vahva luottamus ja mandaatti.

Komission puheenjohtajan ja komission nimittämisen eri vaiheissa ovat mukana jäsenvaltioiden johtajat ja Euroopan parlamentti. Puheenjohtaja ratkeaa osana muutaman muun keskeisen tehtävän jakautumista eri jäsenvaltioille; merkitystä on muun muassa Neuvoston puheenjohtajan eli EU-presidentin, Unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan eli EU:n ulkoministerin sekä euroryhmän puheenjohtajan ja Euroopan keskuspankin pääjohtajan paikkojen jaolla eri maille ja maaryhmille.

Eurooppalaiset puolueet ovat asettaneet omat kärkiehdokkaansa tavoittelemaan EU-komission puheenjohtajan virkaa. ALDEn, jota keskusta edustaa, yksi kärkiehdokkaista on kilpailukomissaari, tanskalainen Margrethe Vestager. Hän on tullut tunnetuksi vahvasta toiminnastaan kansainvälisen veronkierron torjumiseksi ja globaalien suuryritysten toiminnan epäkohtien perkaamiseksi.

Suomessakin on herätty komissaaripeliin. Viimeksi SDP:n Eero Heinäluoma, entinen valtiovarainministeri ja eduskunnan puhemies, ilmoittautui komissaariehdokkaaksi. Suomen EU-komissaari on tullut lähes poikkeuksetta suurimman hallituspuolueen ehdokkaasta. Erkki Liikanen oli paalupaikalla tehtävään ensimmäisenä, toimittuaan Suomen jäsenyysneuvottelujen ajan Suomen suurlähettiläänä EY:ssä. Kun demarien valtakausi katkesi keskustan vaalivoittoon 2003, seuraavaksi komissaariksi nousi vuosikymmeneksi Olli Rehn. Keskustan valtakausi taas katkesi, kun kokoomuksesta tuli 2011 ensimmäistä kertaa eduskunnan suurin puolue. Kokoomuksen ensimmäiseksi komissaariksi tuli Jyrki Katainen, joka siirtyi tehtävään luopuessaan pääministerin paikasta.

Komissaari ei toki ole oman maansa edustaja, vaan jäsenvaltioista riippumaton virkamies. Jokainen jäsenmaa on kuitenkin perussopimuksia uudistettaessa pitänyt tiukasti kiinni siitä, että jokainen jäsenvaltio asettaa oman komissaariehdokkaan ja myös saa oman komissaarin.

Euroopan parlamentti kuulee komissaariehdokkaat ja ilman sen luottamusta tehtävään ei ole asiaa.
Euroopan parlamentin kokoonpanosta tulee aiempaa moni-ilmeisempi ja sen voimasuhteet saattavat muuttua vielä kesken vaalikaudenkin. Komission puheenjohtajan löytämisestä ja jäsenten nimittämisestä tulee varmuudella aiempaa monimutkaisempi prosessi.

Suomessakin on syytä katsoa tarkasti, miten parlamentin voimasuhteet muodostuvat ja muut keskeiset paikat jakautuvat. Voi olla, että tällä kertaa eurooppalainen asetelma ei puoltaisikaan Suomen perinnettä asettaa komissaariehdokas suurimmasta hallituspuolueesta. Tämäkin tilanne selkeytyy muutaman päivän päästä kun vaalitulos on selvillä.

]]>
2 http://mirjavehkapera.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276343-komissaariehdokkaita-tarjolla#comments EU-komissaarit Euroopan komissio Eurovaalit Wed, 22 May 2019 13:12:48 +0000 Mirja Vehkaperä http://mirjavehkapera.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276343-komissaariehdokkaita-tarjolla
EU -vaalien uhkakuvat http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276342-eu-vaalien-uhkakuvat <p>&nbsp;</p><p>EU-komission pääsihteeriä Martin Selmayria haastateltiin eilen (21.5) YLE:llä. Hän kertoi, että tulevat EU-vaalit on historian tärkeimmät. No, näinhän aina sanotaan vaaleista. Mutta ehkä olennaisempaa oli, mitä hän sanoi vaalien merkityksestä. Selmayr kertoi, että EU:lla on lukuisia uhkia, Trump, Kiina ja Venäjä, joiden takia EU:n täytyy tiivistää rivejään.</p><p>Ei tietenkään ole ensimmäinen kerta, kun ulkoiset uhat ovat pontimena sille, että valtiovalta haluaa lisää valtaa. Näin on käynyt kautta historian. Nyt on vielä niin, että uhkien joukkoon on nopeassa tahdissa (oikeastaan viimeisen vuoden aikana) ilmestynyt ilmastonmuutos, jonka on sekin sanottu vaativan nimenomaan EU:n aseman vahvistamista. Tietenkään ei sanota, että vahvistaminen tapahtuu tässäkin tapauksessa jäsenvaltioiden kustannuksella. &nbsp;</p><p>Mutta entä nämä ulkoiset uhat? Suomessa uhkakuva yksi on tietenkin Venäjä. Venäjän, tai oikeastaan Vladimir Putinin uhkaava rooli on saanut lähes hysteeriset mittasuhteet ainakin mediassa: miten Putin sekoittaa vaalitulokset ja hajottaa koko EU:n. Minulla ei ole Venäjän suhteen mitään erityisiä sympatioita tai harhakuvia. Mieleeni tulee aina Washingtonin osavaltion senaattorin Henry Jacksonin Afganistanin miehityksen jälkeen esittämä arvio, että Neuvostoliito on kuin hotellivaras, joka kokeilee jokaista ovea, josko sieltä löytyisi jotain varastettavaa. Ikävä kyllä tämä luonnehdinta tulee mieleen, kun seuraa Venäjä politiikkaan Putinin hallituskaudella. Ongelma vaan on siinä, että Euroopassa Venäjän aggressiota on hoidettu lähinnä verbaalisella tasolla. Tulos on sen mukainen. Syy ei ole se, etteikö Putinin roolista puhuttaisi riittävästi, vaan siinä, että konkreettiset toimet ovat jääneet kokonaan uupumaan (Nordstream &ndash;öljyputki, rahoitusmarkkinaboikotin puuttuminen, ei aseapua Ukrainalle jne.)</p><p>Toisaalta täytyy sanoa, että jotenkin myös uhkan mittasuhteet ovat vääristyneet. Venäjän BKT on luokkaa 1600 miljardia dollaria, siinä missä EU:n vastaava luku on yli kymmenen kertaa suurempi eli 17300 miljardia, USA:n 19500 ja Kiinan 12200. Ei Venäjä ole mikään suurvalta samassa mielessä kuin USA tai Kiina. Absurdia myös ajatella, Venäjä kykenisi jotenkin hajottamaan Euroopan Unionin. Pitkässä juoksussa Venäjän hajoaminen taitaa olla todennäköisempää.</p><p>Kiina on jo ihan eri asia, ja olisin paljon huolestuneempi siitä, että Kiina käyttää hyväkseen Euroopan valtioiden &rdquo;heikkoja lenkkejä&rdquo; ja eurooppalaisten kyvyttömyyttä/haluttomuutta puolustaa omia etujaan. Tässä suhteessa Euroopan ja USA:n välillä on todella valtava ero, mitä ehkä kuvastaa (puuttuva) ajatusleikki siitä, että Kiina pyrkisi hajottamaan Yhdysvallat. Meikäläisessä keskustelussa Yhdysvaltojen ja Kiinan kiista on ainakin mediassa tulkittu hyvin yksisilmäisesti vain Donald Trumpin oikutteluksi, temppuiluksi ja riitelyksi ikään kuin USA olisi &rdquo;se paha&rdquo; ja Kiina &rdquo;se hyvä&rdquo;. Tosiasia kuitenkin on, että USA:ssa Kiina politiikalla ei ole oikeastaan mitään tekemistä Trumpin kanssa. Kysymys ei puoluepolitiikasta eikä henkilöistä (vaikka niin moni haluaa aina personoida ongelmat joihinkin vastemielisinä pitämiinsä henkilöihin). Toisaalta minusta on paha virhe pitää käytävässä &rdquo;kauppasodassa&rdquo; Yhdysvaltoja syyllisenä. USA on kuitenkin oikealla asialla siinä, että nykyinen tilanne on kestämätön. Kiinalaiset ja ei-kiinalaiset yritykset ovat kilpailutilanteessa valovuosien päässä toisistaan. Kiinalaiset ovat valtiollisia yrityksiä, niillä on valtion pankkijärjestelmän (ja viime kädessä valtion) avokätinen tuki ja kotimassaan niillä on (tariffeista riippumaata) voimakas protektionistinen selkänoja. Valuuttakurssi on kaukana oikeasta tasostaan tuottaen Kiinalle massiivisen kilpailuedun ulkomaankaupassa. Ei maailmantalous voi toimia tällaisilla pelisäännöillä. Jos Eurooppaa käyttäytyy järkevästi, se tukee Yhdysvaltojen pyrkimyksiä päästä ratkaisuun, jossa kauppaa käydään markkinatalouden pelisäännöillä. Status quo (nykytila) ei ole sen paremmin Suomen kuin Euroopan edun mukaista.</p><p>Ilmaston muutos on Euroopalle uhkakuva, mutta ehkä enemmänkin siksi, että Eurooppa omassa ideologisessa pudasoppisuudessan harjoittaa politiikkaa, joka jäädyttää talouskasvun lopullisesti. Siinä missä USA on kasvanut lähes &rdquo;normaalisti&rdquo;, Euroopan talous polkee paikallaan. Työttömyysaste on USA:ssa 3.6, Euroopassa lähes kaksinkertainen (6.5 %). Jotain on todella pahasti pielessä Euroopassa. Ja suunta on vain pahempaan päin (terveisiä vaan Säätytalolle). Ilmastonmuutoksen torjunta saa varmasti yrityksiä hakeutumaan muualle, verotus kiristyy, julkiset menot kasvavat, markkinat ja kilpailu toimivat entistä huonommin.</p><p>Ei voi tietenkään sanoa, etteikö mitään uhkia olisi. Mutta kai se ilmeisin uhka &ndash; jonka Selmayrkin &rdquo;unohti - on väestön räjähdys, jota oheinen YK:n ennuste havainnollistanee. Afrikkaan ja Lähi-itään ilmestyy vuosisadan loppuun mennessä neljä miljardia ihmistä, jotka olettavasti yrittävät hakeutua Eurooppaan. Eurooppa on yhtä vähän valmistautunut uuteen kriisiin kuin 2015, ja on vaikea nähdä, että mitään pysyvää ratkaisua harjoitettavasta politiikasta kyettäisiin tekemään lähitulevaisuudessa. Euroopassa elää illuusio siitä, että Eurooppa kykenisi jotenkin vaikuttamaan elintasoon tai väestön kasvuun esimerkiksi Afrikassa. Ajatus on yhtä absurdi kuin olettaa, että Kauniaisten kaupunki kykenisi rahoittamaan muun Suomen elintason nousun Kauniaisten tasolle. Yhtä absurdia on kuvitella, että eurooppalaiset työmarkkinat ja hyvinvointivaltiot kykenisivät jokin sulattamaan massiivisen siirtolaisuuden. Siksi on masentavaa, että tähän ongelmaan ei ole haluttu paneutua käynnissä olevassa vaalikeskustelussa muutoin kuin hakemalla siihen taivasta hiveleviä verbaalisia ratkaisuja. Suomella on &ndash; kiitos maantieteen &ndash; kohtuuliset mahdollisuudet välttää kaikkein pahimmat ongelmat tässä suhteessa, mutta se edellyttäisi jonkinlaista realismia sen suhteen, mikä on Suomen rooli maailmassa. Jotta ei syntyisi väärinkäsityksiä, sanottakoon se nyt selvästi: Suomi ei ole suurvalta, eikä halua suurvallaksi. Ei sen paremmin taloudellisesti, sotilaallisesti kuin moraalisestikaan. &nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

EU-komission pääsihteeriä Martin Selmayria haastateltiin eilen (21.5) YLE:llä. Hän kertoi, että tulevat EU-vaalit on historian tärkeimmät. No, näinhän aina sanotaan vaaleista. Mutta ehkä olennaisempaa oli, mitä hän sanoi vaalien merkityksestä. Selmayr kertoi, että EU:lla on lukuisia uhkia, Trump, Kiina ja Venäjä, joiden takia EU:n täytyy tiivistää rivejään.

Ei tietenkään ole ensimmäinen kerta, kun ulkoiset uhat ovat pontimena sille, että valtiovalta haluaa lisää valtaa. Näin on käynyt kautta historian. Nyt on vielä niin, että uhkien joukkoon on nopeassa tahdissa (oikeastaan viimeisen vuoden aikana) ilmestynyt ilmastonmuutos, jonka on sekin sanottu vaativan nimenomaan EU:n aseman vahvistamista. Tietenkään ei sanota, että vahvistaminen tapahtuu tässäkin tapauksessa jäsenvaltioiden kustannuksella.  

Mutta entä nämä ulkoiset uhat? Suomessa uhkakuva yksi on tietenkin Venäjä. Venäjän, tai oikeastaan Vladimir Putinin uhkaava rooli on saanut lähes hysteeriset mittasuhteet ainakin mediassa: miten Putin sekoittaa vaalitulokset ja hajottaa koko EU:n. Minulla ei ole Venäjän suhteen mitään erityisiä sympatioita tai harhakuvia. Mieleeni tulee aina Washingtonin osavaltion senaattorin Henry Jacksonin Afganistanin miehityksen jälkeen esittämä arvio, että Neuvostoliito on kuin hotellivaras, joka kokeilee jokaista ovea, josko sieltä löytyisi jotain varastettavaa. Ikävä kyllä tämä luonnehdinta tulee mieleen, kun seuraa Venäjä politiikkaan Putinin hallituskaudella. Ongelma vaan on siinä, että Euroopassa Venäjän aggressiota on hoidettu lähinnä verbaalisella tasolla. Tulos on sen mukainen. Syy ei ole se, etteikö Putinin roolista puhuttaisi riittävästi, vaan siinä, että konkreettiset toimet ovat jääneet kokonaan uupumaan (Nordstream –öljyputki, rahoitusmarkkinaboikotin puuttuminen, ei aseapua Ukrainalle jne.)

Toisaalta täytyy sanoa, että jotenkin myös uhkan mittasuhteet ovat vääristyneet. Venäjän BKT on luokkaa 1600 miljardia dollaria, siinä missä EU:n vastaava luku on yli kymmenen kertaa suurempi eli 17300 miljardia, USA:n 19500 ja Kiinan 12200. Ei Venäjä ole mikään suurvalta samassa mielessä kuin USA tai Kiina. Absurdia myös ajatella, Venäjä kykenisi jotenkin hajottamaan Euroopan Unionin. Pitkässä juoksussa Venäjän hajoaminen taitaa olla todennäköisempää.

Kiina on jo ihan eri asia, ja olisin paljon huolestuneempi siitä, että Kiina käyttää hyväkseen Euroopan valtioiden ”heikkoja lenkkejä” ja eurooppalaisten kyvyttömyyttä/haluttomuutta puolustaa omia etujaan. Tässä suhteessa Euroopan ja USA:n välillä on todella valtava ero, mitä ehkä kuvastaa (puuttuva) ajatusleikki siitä, että Kiina pyrkisi hajottamaan Yhdysvallat. Meikäläisessä keskustelussa Yhdysvaltojen ja Kiinan kiista on ainakin mediassa tulkittu hyvin yksisilmäisesti vain Donald Trumpin oikutteluksi, temppuiluksi ja riitelyksi ikään kuin USA olisi ”se paha” ja Kiina ”se hyvä”. Tosiasia kuitenkin on, että USA:ssa Kiina politiikalla ei ole oikeastaan mitään tekemistä Trumpin kanssa. Kysymys ei puoluepolitiikasta eikä henkilöistä (vaikka niin moni haluaa aina personoida ongelmat joihinkin vastemielisinä pitämiinsä henkilöihin). Toisaalta minusta on paha virhe pitää käytävässä ”kauppasodassa” Yhdysvaltoja syyllisenä. USA on kuitenkin oikealla asialla siinä, että nykyinen tilanne on kestämätön. Kiinalaiset ja ei-kiinalaiset yritykset ovat kilpailutilanteessa valovuosien päässä toisistaan. Kiinalaiset ovat valtiollisia yrityksiä, niillä on valtion pankkijärjestelmän (ja viime kädessä valtion) avokätinen tuki ja kotimassaan niillä on (tariffeista riippumaata) voimakas protektionistinen selkänoja. Valuuttakurssi on kaukana oikeasta tasostaan tuottaen Kiinalle massiivisen kilpailuedun ulkomaankaupassa. Ei maailmantalous voi toimia tällaisilla pelisäännöillä. Jos Eurooppaa käyttäytyy järkevästi, se tukee Yhdysvaltojen pyrkimyksiä päästä ratkaisuun, jossa kauppaa käydään markkinatalouden pelisäännöillä. Status quo (nykytila) ei ole sen paremmin Suomen kuin Euroopan edun mukaista.

Ilmaston muutos on Euroopalle uhkakuva, mutta ehkä enemmänkin siksi, että Eurooppa omassa ideologisessa pudasoppisuudessan harjoittaa politiikkaa, joka jäädyttää talouskasvun lopullisesti. Siinä missä USA on kasvanut lähes ”normaalisti”, Euroopan talous polkee paikallaan. Työttömyysaste on USA:ssa 3.6, Euroopassa lähes kaksinkertainen (6.5 %). Jotain on todella pahasti pielessä Euroopassa. Ja suunta on vain pahempaan päin (terveisiä vaan Säätytalolle). Ilmastonmuutoksen torjunta saa varmasti yrityksiä hakeutumaan muualle, verotus kiristyy, julkiset menot kasvavat, markkinat ja kilpailu toimivat entistä huonommin.

Ei voi tietenkään sanoa, etteikö mitään uhkia olisi. Mutta kai se ilmeisin uhka – jonka Selmayrkin ”unohti - on väestön räjähdys, jota oheinen YK:n ennuste havainnollistanee. Afrikkaan ja Lähi-itään ilmestyy vuosisadan loppuun mennessä neljä miljardia ihmistä, jotka olettavasti yrittävät hakeutua Eurooppaan. Eurooppa on yhtä vähän valmistautunut uuteen kriisiin kuin 2015, ja on vaikea nähdä, että mitään pysyvää ratkaisua harjoitettavasta politiikasta kyettäisiin tekemään lähitulevaisuudessa. Euroopassa elää illuusio siitä, että Eurooppa kykenisi jotenkin vaikuttamaan elintasoon tai väestön kasvuun esimerkiksi Afrikassa. Ajatus on yhtä absurdi kuin olettaa, että Kauniaisten kaupunki kykenisi rahoittamaan muun Suomen elintason nousun Kauniaisten tasolle. Yhtä absurdia on kuvitella, että eurooppalaiset työmarkkinat ja hyvinvointivaltiot kykenisivät jokin sulattamaan massiivisen siirtolaisuuden. Siksi on masentavaa, että tähän ongelmaan ei ole haluttu paneutua käynnissä olevassa vaalikeskustelussa muutoin kuin hakemalla siihen taivasta hiveleviä verbaalisia ratkaisuja. Suomella on – kiitos maantieteen – kohtuuliset mahdollisuudet välttää kaikkein pahimmat ongelmat tässä suhteessa, mutta se edellyttäisi jonkinlaista realismia sen suhteen, mikä on Suomen rooli maailmassa. Jotta ei syntyisi väärinkäsityksiä, sanottakoon se nyt selvästi: Suomi ei ole suurvalta, eikä halua suurvallaksi. Ei sen paremmin taloudellisesti, sotilaallisesti kuin moraalisestikaan.  

]]>
5 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276342-eu-vaalien-uhkakuvat#comments Eurovaalit Ilmastonmuutos Venäjä Wed, 22 May 2019 13:01:00 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276342-eu-vaalien-uhkakuvat
Ääni meni Matti virenille, kysymys hänelle tässä http://teroluostarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276243-aani-meni-matti-virenille-kysymys-hanelle-tassa <p>Tutkiskelin eri puolueiden ehdokaslistoja. Pitkään arvoin&nbsp; Eija-Riitta Korholan ja Matti virenin välillä.&nbsp;</p><p>Päädyin nyt antamaan ääneni Matille.&nbsp;</p><p>Matti, olet Ps. listoilla, mutta olet sitoutumaton....eli avaatko tätä hieman ...........</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tutkiskelin eri puolueiden ehdokaslistoja. Pitkään arvoin  Eija-Riitta Korholan ja Matti virenin välillä. 

Päädyin nyt antamaan ääneni Matille. 

Matti, olet Ps. listoilla, mutta olet sitoutumaton....eli avaatko tätä hieman ...........

]]>
6 http://teroluostarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276243-aani-meni-matti-virenille-kysymys-hanelle-tassa#comments Eurovaalit Mon, 20 May 2019 18:41:38 +0000 Tero Luostarinen http://teroluostarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276243-aani-meni-matti-virenille-kysymys-hanelle-tassa
Suomalainen ruoka ja metsät ovat puolustamisen arvoisia http://elsikatainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276235-suomalainen-ruoka-ja-metsat-ovat-puolustamisen-arvoisia <p>Suomi on maailman pohjoisin maatalousmaa ja Euroopan metsäisin maa. Jokaisella suomalaisella tulee olla mahdollisuus syödä kotimaista lähiruokaa, joka on ilmastoystävällinen ja kestävä valinta. Metsiemme kestävästä hoidosta ja käytöstä hyötyy ilmaston ohella koko yhteiskunta. Maa- ja metsätaloutemme tulevaisuudesta päätetään tulevalla vaalikaudella Euroopan parlamentissa.</p><p>Yli kolmasosa EU:n budjetista käytetään maatalouteen. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa on varmistettava Suomelle tärkeiden tukimuotojen kuten 141-tukien, vapaaehtoisten tuotantoon sidottujen tukien sekä luonnonhaittakorvausten jatko, jotka ovat ratkaisevia ruoantuotantomme jatkumiselle.</p><p>Maatalouden kannattavuus on nostettava EU:n maatalouspolitiikan päätavoitteeksi.<br />Vain näin voidaan taata laadukas ruoka, huoltovarmuus ja ruokaturvallisuus kaikille. Investoinnit ilmastoystävällisiin viljelyratkaisuihin ovat mahdollisia vain, jos tuottajan tulot ovat riittävät. Elintarvikeketjun toimintaa ja läpinäkyvyyttä on kehitettävä edelleen tuottajan aseman vahvistamiseksi.</p><p>Maatalouden budjettiin kohdistuneita leikkauksia on vastustettava voimakkaasti. On mahdoton yhtälö, että viljelijöiden keskiansioiden ollessa alhaiset leikataan maataloustuista ja samalla vaaditaan yhä tiukempien sääntöjen noudattamista. EU:n komission esittämää tukikattoa ei voi hyväksyä.</p><p>Eläinten hyvinvoinnista huolehtimisen, elintarvikkeiden jäljitettävyyden ja korkean laadun pitää näkyä maataloustuissa. Näissä hyvin asiansa hoitava Suomi hyötyy EU:ssa. Maatalouden byrokratiaa on purettava ja valvonnoista tehtävä riskiperusteisia. Politiikan pitää kannustaa, ei sakottaa.</p><p>Metsiä koskeva päätöksenteko kuuluu jäsenmaille. Näin pitää olla jatkossakin. EU-komission tavoite hiilineutraaliudesta vuoteen 2050 mennessä tarkoittaa kuitenkin ympäristö-, teollisuus, energia- ja maataloussektorille uutta lainsäädäntöä, joka vaikuttaa myös metsiimme. Näissä päätöksissä on pidettävä suomalaisen kestävän metsänhoidon puolta. On muistettava, että fossiilisista raaka-aineista irtautuminen avaa mahdollisuuksia Suomen metsätaloudelle ja puupohjaisille raaka-aineille, mikä luo työpaikkoja.</p><p>LULUCF:n kaltainen väärinkäsitys hiilinieluista ei saa toistua.Tämän takia vaikuttamisen on oltava ennakoivaa. EU:n hiilinielulaskennan tulee pohjautua nykyiseen ja tulevaisuuden metsien käyttöön, jonka lähtökohtana on puuston kasvun turvaaminen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Meille suomalaisille tämä on itsestäänselvyys, mutta kaikki Brysselissä eivät ymmärrä metsätaloutemme logiikkaa. EU:n metsästrategia on päivitettävä, jotta varmistetaan metsiin liittyvän EU-lainsäädännön linjakkuus ja johdonmukaisuus.</p><p>Maa- ja metsätalous ovat ainoat hiiltä sitovat toimialat ja ovat näin ratkaisijan asemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa. EU:n on panostettava näiden alojen kilpailukykyyn, tutkimukseen ja parhaiden käytäntöjen edistämiseen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi on maailman pohjoisin maatalousmaa ja Euroopan metsäisin maa. Jokaisella suomalaisella tulee olla mahdollisuus syödä kotimaista lähiruokaa, joka on ilmastoystävällinen ja kestävä valinta. Metsiemme kestävästä hoidosta ja käytöstä hyötyy ilmaston ohella koko yhteiskunta. Maa- ja metsätaloutemme tulevaisuudesta päätetään tulevalla vaalikaudella Euroopan parlamentissa.

Yli kolmasosa EU:n budjetista käytetään maatalouteen. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa on varmistettava Suomelle tärkeiden tukimuotojen kuten 141-tukien, vapaaehtoisten tuotantoon sidottujen tukien sekä luonnonhaittakorvausten jatko, jotka ovat ratkaisevia ruoantuotantomme jatkumiselle.

Maatalouden kannattavuus on nostettava EU:n maatalouspolitiikan päätavoitteeksi.
Vain näin voidaan taata laadukas ruoka, huoltovarmuus ja ruokaturvallisuus kaikille. Investoinnit ilmastoystävällisiin viljelyratkaisuihin ovat mahdollisia vain, jos tuottajan tulot ovat riittävät. Elintarvikeketjun toimintaa ja läpinäkyvyyttä on kehitettävä edelleen tuottajan aseman vahvistamiseksi.

Maatalouden budjettiin kohdistuneita leikkauksia on vastustettava voimakkaasti. On mahdoton yhtälö, että viljelijöiden keskiansioiden ollessa alhaiset leikataan maataloustuista ja samalla vaaditaan yhä tiukempien sääntöjen noudattamista. EU:n komission esittämää tukikattoa ei voi hyväksyä.

Eläinten hyvinvoinnista huolehtimisen, elintarvikkeiden jäljitettävyyden ja korkean laadun pitää näkyä maataloustuissa. Näissä hyvin asiansa hoitava Suomi hyötyy EU:ssa. Maatalouden byrokratiaa on purettava ja valvonnoista tehtävä riskiperusteisia. Politiikan pitää kannustaa, ei sakottaa.

Metsiä koskeva päätöksenteko kuuluu jäsenmaille. Näin pitää olla jatkossakin. EU-komission tavoite hiilineutraaliudesta vuoteen 2050 mennessä tarkoittaa kuitenkin ympäristö-, teollisuus, energia- ja maataloussektorille uutta lainsäädäntöä, joka vaikuttaa myös metsiimme. Näissä päätöksissä on pidettävä suomalaisen kestävän metsänhoidon puolta. On muistettava, että fossiilisista raaka-aineista irtautuminen avaa mahdollisuuksia Suomen metsätaloudelle ja puupohjaisille raaka-aineille, mikä luo työpaikkoja.

LULUCF:n kaltainen väärinkäsitys hiilinieluista ei saa toistua.Tämän takia vaikuttamisen on oltava ennakoivaa. EU:n hiilinielulaskennan tulee pohjautua nykyiseen ja tulevaisuuden metsien käyttöön, jonka lähtökohtana on puuston kasvun turvaaminen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Meille suomalaisille tämä on itsestäänselvyys, mutta kaikki Brysselissä eivät ymmärrä metsätaloutemme logiikkaa. EU:n metsästrategia on päivitettävä, jotta varmistetaan metsiin liittyvän EU-lainsäädännön linjakkuus ja johdonmukaisuus.

Maa- ja metsätalous ovat ainoat hiiltä sitovat toimialat ja ovat näin ratkaisijan asemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa. EU:n on panostettava näiden alojen kilpailukykyyn, tutkimukseen ja parhaiden käytäntöjen edistämiseen.

]]>
0 http://elsikatainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276235-suomalainen-ruoka-ja-metsat-ovat-puolustamisen-arvoisia#comments EU Eurovaalit Maatalouspolitiikka Metsä Ruoka Mon, 20 May 2019 13:21:28 +0000 Elsi Katainen http://elsikatainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276235-suomalainen-ruoka-ja-metsat-ovat-puolustamisen-arvoisia
Keijo Korhoselta historialinen ulostulo: äänestetään Paavoa! http://maurinygard.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276234-keijo-korhoselta-historialinen-ulostulo-aanestetaan-paavoa <p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Keijo Korhoselta historiallinen ulostulo:</strong></p><p><strong>äänestetään Paavoa!</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Professori Keijo Korhonen, aikoinaan Paavo Väyrysen ankara kilpakumppani Keskustan sisällä, kannustaa ihmisiä äänestämään EU-valeissa Tähtiliikkeen Paavo Väyrystä.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Korhonen toimi ulkoministerinä ennen Väyrystä. Korhonen oli muulloinkin ulkoministeriön johtohenkilöitä, kommunikeoitten kirjoittaja ja YK-suurlähettiläskin.</p><p>&nbsp;</p><p>Vuoden 1994 presidentinvaaleissa ehdokkaina oli kolme keskustalaista. Väyrysen lisäksi Eeva Kuuskoski-Vikatmaa ja laajan monivärisen EU-jäsenyyttä vastustavan kansanliikkeen edustajana Korhonen. Väyrynen ei kuitenkaan ole syyttänyt julkisuudessa riittämättömästä vaalimenestyksestään Korhosta. Tuolloin Korhonen oli Kainuun Sanomien päätoimittaja, mutta muutti sitten vaalien jälkeen USA:n Arizonaan, missä toimi yli kaksikymmentä vuotta kansainvälisen politiikan professorina.</p><p>&nbsp;</p><p>USA:sta Korhonen lähetti kirjoituksiaan Suomeen, ja niitä julkaistiin EU-kaudellakin, sillä Keijo Korhonen on armoitettu kynänkäyttäjä. Se näkyy myös alla olevasta kauttani suomalaisille lähettämästään kirjoituksesta. Siinä Korhonen osoittaa, että entiset kilpakumppanit Paavo ja Keijo ovat tärkeimmistä asioista samaa mieltä.</p><p>&nbsp;</p><p>Toivottavasti Keijo Korhosen ulostulo ymmärretään historialliseksi tapahtumaksi ja toivottavasti se aktivoi äänestämään. EU-vaaleilla on merkitystä siinä, onko Väyrynen jatkossa käytettävissä Keskustan ja valtakunnan johtopaikkoja täytettäessä. Nyt äänestämisellä on siis normaalia enemmän vaikutusta. Kysymys on Suomen suunnasta!</p><p>&nbsp;</p><p>Väyrysen ohella Tähtiliikkeellä on 19 muutakin ehdokasta, mm. Mauri Nygård.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;<strong>ÄÄNESTETÄÄN&nbsp; PAAVOA!</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Euroopan Unionin hallitusherrat ja byrokraatit ovat muuttamassa isänmaatamme Keski-Euroopan isojen maiden siirtomaaksi, raaka-aineiden, energian ja työvoiman riistoalueeksi sekä oman kaupankäyntinsä hyödynnysalueeksi. Suunnitelmissa on lisäksi tehdä Suomesta, jonka asutus on harvaa ja kallioperä vakainta Euroopassa, Unionin maiden ongelmajätteiden kuten ydinvoimalasaasteiden kaatopaikka.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomalaisten työn, säästämisen, sijoittamisen ja innovaatiokyvyn hedelmät valuvat ulkomaille. Suomi on ajettu euro-valuutan orjuuteen kykenemättä enää, toisin kuin Ruotsi, itse hyödyntämään valuuttansa arvoa oman taloutensa ja kansansa eduksi. Olemme luopuneet itsenäisestä, puolueettomasta ulkopolitiikasta. Olemme menettäneet itsenäisen idänkauppamme muun muassa alistuen etujemme vastaisesti Euroopan Unionin järjettömiin ja hyödyttömiin talouspakotteisiin suurvaltanaapuriamme vastaan. Olemme Unionin komennossa luopuneet omasta elintarviketurvallisuudesta näivettäen maatalouselinkeinomme. Emme pysty enää edes päättämään, kuinka paljon ja millaisia maahanmuuttajia otamme Suomen valtioalueelle. Suomalaisen hyvinvointivaltion koko olemassaolo on suurten uhkien alla.</p><p>&nbsp;</p><p>Tässä vain muutama esimerkki siitä, mitä Suomelle merkitsi Unionin jäsenyys ja eurotalous eli itsenäisyydestä ja itsemääräämisoikeudesta luopuminen Keski- ja Länsi-Euroopan mahtimaiden suurvaltahaaveiden takia.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomi on suomalaisten maa. Lähes ainoa vielä työkykyinen suomalaispoliitikko, joka näkee unioniorjuuden tuhoisuuden ja on valmis pelkäämättä puolustamaan Suomen etuja, jolla on selkeä kokonaisnäkemys Isänmaamme tilanteesta ja joka ei ole vuosikymmenien kuluessakaan tinkinyt linjastaan, on Paavo Väyrynen.</p><p>&nbsp;</p><p>Paavon 40-vuotinen kokemus politiikan johtotehtävistä läpi viiden presidentin ajan on maassamme vailla vertaa. Hän tuntee kansainvälisen kentän, ja maailma tuntee hänet. Hänellä riittää sisua ja uskoa parempaan huomiseen. Hän on aina ollut Suomen itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden puolustaja. Kuten minäkin.</p><p>&nbsp;</p><p>Minulla on ollut Paavon kanssa montakin kanaa kynittävänä. Olemme ottaneet lujastikin yhteen. Mutta menneet ovat menneitä. Nyt on kysymys tärkeämmistä asioista &ndash; Suomen kansan säilymisestä itsenäisenä kansakuntana isänmaiden Euroopassa. Suomen eduista on huolehdittava myös Unionin ns. parlamentissa, joka muuten on demokratian irvikuva. Paavoa parempaa ei siihen tehtävään löydy.</p><p>&nbsp;</p><p>Kehotan siis jokaista isänmaallista suomalaista, puoluekannasta, ammatista ja asuinpaikasta riippumatta, vaikka pitämään nenästään kiinni, mutta äänestämään ja äänestämään Paavo Väyrystä edessä olevissa Unionin ns. parlamenttivaaleissa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>17.5. 2019&nbsp;&nbsp;&nbsp; Keijo Korhonen</strong></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

 

Keijo Korhoselta historiallinen ulostulo:

äänestetään Paavoa!

 

Professori Keijo Korhonen, aikoinaan Paavo Väyrysen ankara kilpakumppani Keskustan sisällä, kannustaa ihmisiä äänestämään EU-valeissa Tähtiliikkeen Paavo Väyrystä.

 

Korhonen toimi ulkoministerinä ennen Väyrystä. Korhonen oli muulloinkin ulkoministeriön johtohenkilöitä, kommunikeoitten kirjoittaja ja YK-suurlähettiläskin.

 

Vuoden 1994 presidentinvaaleissa ehdokkaina oli kolme keskustalaista. Väyrysen lisäksi Eeva Kuuskoski-Vikatmaa ja laajan monivärisen EU-jäsenyyttä vastustavan kansanliikkeen edustajana Korhonen. Väyrynen ei kuitenkaan ole syyttänyt julkisuudessa riittämättömästä vaalimenestyksestään Korhosta. Tuolloin Korhonen oli Kainuun Sanomien päätoimittaja, mutta muutti sitten vaalien jälkeen USA:n Arizonaan, missä toimi yli kaksikymmentä vuotta kansainvälisen politiikan professorina.

 

USA:sta Korhonen lähetti kirjoituksiaan Suomeen, ja niitä julkaistiin EU-kaudellakin, sillä Keijo Korhonen on armoitettu kynänkäyttäjä. Se näkyy myös alla olevasta kauttani suomalaisille lähettämästään kirjoituksesta. Siinä Korhonen osoittaa, että entiset kilpakumppanit Paavo ja Keijo ovat tärkeimmistä asioista samaa mieltä.

 

Toivottavasti Keijo Korhosen ulostulo ymmärretään historialliseksi tapahtumaksi ja toivottavasti se aktivoi äänestämään. EU-vaaleilla on merkitystä siinä, onko Väyrynen jatkossa käytettävissä Keskustan ja valtakunnan johtopaikkoja täytettäessä. Nyt äänestämisellä on siis normaalia enemmän vaikutusta. Kysymys on Suomen suunnasta!

 

Väyrysen ohella Tähtiliikkeellä on 19 muutakin ehdokasta, mm. Mauri Nygård.

 

 

                     ÄÄNESTETÄÄN  PAAVOA!

 

Euroopan Unionin hallitusherrat ja byrokraatit ovat muuttamassa isänmaatamme Keski-Euroopan isojen maiden siirtomaaksi, raaka-aineiden, energian ja työvoiman riistoalueeksi sekä oman kaupankäyntinsä hyödynnysalueeksi. Suunnitelmissa on lisäksi tehdä Suomesta, jonka asutus on harvaa ja kallioperä vakainta Euroopassa, Unionin maiden ongelmajätteiden kuten ydinvoimalasaasteiden kaatopaikka.

 

Suomalaisten työn, säästämisen, sijoittamisen ja innovaatiokyvyn hedelmät valuvat ulkomaille. Suomi on ajettu euro-valuutan orjuuteen kykenemättä enää, toisin kuin Ruotsi, itse hyödyntämään valuuttansa arvoa oman taloutensa ja kansansa eduksi. Olemme luopuneet itsenäisestä, puolueettomasta ulkopolitiikasta. Olemme menettäneet itsenäisen idänkauppamme muun muassa alistuen etujemme vastaisesti Euroopan Unionin järjettömiin ja hyödyttömiin talouspakotteisiin suurvaltanaapuriamme vastaan. Olemme Unionin komennossa luopuneet omasta elintarviketurvallisuudesta näivettäen maatalouselinkeinomme. Emme pysty enää edes päättämään, kuinka paljon ja millaisia maahanmuuttajia otamme Suomen valtioalueelle. Suomalaisen hyvinvointivaltion koko olemassaolo on suurten uhkien alla.

 

Tässä vain muutama esimerkki siitä, mitä Suomelle merkitsi Unionin jäsenyys ja eurotalous eli itsenäisyydestä ja itsemääräämisoikeudesta luopuminen Keski- ja Länsi-Euroopan mahtimaiden suurvaltahaaveiden takia.

 

Suomi on suomalaisten maa. Lähes ainoa vielä työkykyinen suomalaispoliitikko, joka näkee unioniorjuuden tuhoisuuden ja on valmis pelkäämättä puolustamaan Suomen etuja, jolla on selkeä kokonaisnäkemys Isänmaamme tilanteesta ja joka ei ole vuosikymmenien kuluessakaan tinkinyt linjastaan, on Paavo Väyrynen.

 

Paavon 40-vuotinen kokemus politiikan johtotehtävistä läpi viiden presidentin ajan on maassamme vailla vertaa. Hän tuntee kansainvälisen kentän, ja maailma tuntee hänet. Hänellä riittää sisua ja uskoa parempaan huomiseen. Hän on aina ollut Suomen itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden puolustaja. Kuten minäkin.

 

Minulla on ollut Paavon kanssa montakin kanaa kynittävänä. Olemme ottaneet lujastikin yhteen. Mutta menneet ovat menneitä. Nyt on kysymys tärkeämmistä asioista – Suomen kansan säilymisestä itsenäisenä kansakuntana isänmaiden Euroopassa. Suomen eduista on huolehdittava myös Unionin ns. parlamentissa, joka muuten on demokratian irvikuva. Paavoa parempaa ei siihen tehtävään löydy.

 

Kehotan siis jokaista isänmaallista suomalaista, puoluekannasta, ammatista ja asuinpaikasta riippumatta, vaikka pitämään nenästään kiinni, mutta äänestämään ja äänestämään Paavo Väyrystä edessä olevissa Unionin ns. parlamenttivaaleissa.

 

17.5. 2019    Keijo Korhonen

 

]]>
13 http://maurinygard.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276234-keijo-korhoselta-historialinen-ulostulo-aanestetaan-paavoa#comments EU-valit Eurovaalit Keijo Korhonen Keskusta Paavo Väyrynen Tähtiliike Mon, 20 May 2019 13:00:52 +0000 Mauri Nygård http://maurinygard.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276234-keijo-korhoselta-historialinen-ulostulo-aanestetaan-paavoa
Ohjeet maailman pelastamiseen http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276202-ohjeet-maailman-pelastamiseen <p>Liittyen kadulla äänestäjien kanssa käytyihin keskusteluihin yritän tässä kerrata näkemykseni pitkän aikavälin ratkaisusta hiilidioksidipitoisuuden nousuun a.k.a poliittiseen versioon ilmastonmuutoksesta ja massamaahanmuutoon. Näin ratkaisemme molemmat ongelmat. Tämä on se minun juttuni, jota haluaisin&nbsp; ajaa Euroopan parlamentissa.<br /><br />Mielestäni kummankin ilmiön syy löytyy maapallon väkiluvun voimakkaasta kasvusta: 1970-luvun alussa maailmassa oli 3.6 miljardia, nyt 7.6 miljardia ja 2050 ennusteen mukaan 9.5 miljardia ihmistä. Hiiltä ja bensaa palaa enemmän, kun on enemmän polttajia. Mikään toimenpide, joka ei huomioi massamaahanmuuton ja ilmastonmuutoksen todellista syytä ei tule toimimaan pitkällä aikavälillä.</p><p>Väestöstä 80% elää ns. kehitysmaissa. Liikkuminen maasta toiseen helpottuu koko ajan. Jos rajat ovat auki, tämä 80% väestöstä ei pian elä kehitysmaissa, vaan hakeutuu sinne missä resursseja on helpommin saatavilla. Ihmisten pelastaminen huonoista oloista: sortavalta hallinnolta, huonoilta resursseilta ja sodalta, nimeä sopiva syy ja ns. työperäinen maahanmuutto johtavat kohti resurssien jakautumista tasan. Jos rajojen ylläpitämiseen ei käytetä resursseja, lopputulos on muutaman kymmenen vuoden aikana sama kuin vesivärinapilla akvaariossa. Lopulta mikään määrä resursseja ei tule riittämään Suomen kokoisen maan rajojen ylläpitämiseen. Ainakin minä tekisin kaikkeni päästäkseni muualle, jos eläisin kehitysmaassa ja en näe siinä tavoitteessa mitään väärää lähtijän kannalta.&nbsp;<br /><br />Yleinen syy sotaan, rauhattomuuteen ja nälänhätään on resurssien vähäisyys väestönkasvun vuoksi. Maista, joissa turvallisuutta ja resursseja riittää kaikille on harvoin tarvetta massamuuttoihin muualle. On puhuttu, että ilmaston muuttuminen aiheuttaisi massamuuttoja juuri resurssien vähenemisen kautta. Historiallisesti ainoa eettisesti kestävä keino väestön määrän laskemiseen on ollut elintason nostaminen. Kohonnut elintaso johtaa aina lähes automaattisesti lapsimäärän pienenemiseen, kun harvemmille lapsille on mahdollista taata yhä parempi elintaso. Tehoikkain tapa laskea kehitysmaiden väestönkasvua ja siten myös 80% maailman väestöstä resurssien käytön kasvua onkin nostaa kehitysmaiden elintasoa.<br /><br />No, kehitysmaiden elintaso on joka tapauksessa nousemassa. Tästä seuraa nykyistä teknologiaa käyttäen kuitenkin ympäristökatastrofi: meidän päästönormimme eivät päde rautanyrkillä ja kameralla hallitussa kommunistisessa Kiinassakaan. Miten ne pätisivät jossain Afrikan maassa, jossa taistellaan väestön hengissäpysymisen puolesta? Mikään hiilidioksidipäästöjen vähennystoimenpide, mitä voimme Suomessa tehdä ei voi kompensoida kehittyvän Afrikan vuoteen 2050 mennessä aiheuttamaa ilmastokuormitusta.&nbsp; Ainoa toivo on, että kehitysmaat käyttäisivät elintasonsa nostamiseen jotain muuta kuin fossiilisiin polttoaineisiin pohjaavaa teknologiaa. Teknologian pitäisi olla halvempaa kuin olemassa oleva teknologia, mutta lähes saasteetonta. Harmi vain, tällaista teknologiaa ei ole olemassa.<br /><br />Saasteetonta ja halpuutensa vuoksi olemassa olevaa saastuttavaa teknologiaa korvaamaan sopivaa teknologiaa pitäisi siis kehittää jossain. Kehitysmailla ei ole resursseja tähän. Meillä on vielä, mutta ei ole enää kauaa. Vuoden 2050 jälkeisellä 10 miljardin ihmisen maapallolla kellään ei ole enää niitä resursseja.<br /><br />Johtopäätöksenä olisikin, että ainoa toimiva tapa pelastaa maailma on käyttää nyt välittömästi merkittävä osa kehittyneiden maiden bruttokansantuotteesta sellaisen teknologian kehittämiseen, joka on vähintään ilmastoneutraalia ja halvempaa kuin perinteinen hiileen ja raakaöljyyn perustuva teknologia. Kolmas ilmeinen vaatimus on se, että tällaista teknologiaa pitäisi lisäksi olla erittäin vaikeaa soveltaa sotilaskäyttöön.<br /><br />Edellämainitun teknologian kehittäminen on vähintään kuulentojen tasoinen tehtävä, eikä varmasti tapahdu normaalien teknologiaa eteenpäin ajavien mekanismien (startupit, yritysten tuotekehitys, yliopistojen perustutkimus) kautta riittävän ajoissa. Se vaatii merkittävää valtiollista panostusta. Jotta ymmärtäisitte minkälaisista panostuksista puhun, muistuttaisin Apollo-ohjelman, ihmisen viemiseksi kuuhun maksaneen yli 105 miljardia euroa vuoden 2018 rahassa mitattuna. Mittakaava on siis hieman eri, kun vaikkapa kangaskasseihin siirtymisen hinta.</p><p>Kun teknologia on kehitetty, meidän pitäisi tehdä kaikki mitä voimme kehitysmaiden, ja samalla oman elintasomme ja koetun turvallisuuden, nostamisessa sellaiselle tasolle, että ihmiset kokevat parin- kolmen lapsen olevan riittävä määrä lapsia.&nbsp; Meidän täytyy ensin kehittää ja sitten antaa kehitysmaille tulevaisuuden kannalta turvalliset työkalut oman elintasonsa nostamiseen paikanpäällä. Tätä siis tarkoittaisi käytännössä kehitysmaiden ihmisten todellinen auttaminen omissa maissaan ja tämä on se asia joka meidän pitää tehdä.<br /><br />Perussuomalaiset ovat väärässä leikatessaan kehitysapua. Meidän tulisi tehdä kaikkemme nostaaksemme kehittyvien maiden elintasoa. Ilmaston tulevaisuus ja oma tulevaisuutemme massamaahamuuton kautta riippuu siitä. Vihreät ovat väärässä ajaessaan ympäristöveroja, koska teknologian kehittymistä hidastavat verotusratkaisut hidastavat ongelman ratkaisua. Tätä kriisiä ei selätetä aatteiden kehityksellä vaan teknologian kehittämisellä.&nbsp; Kummankin ongelman todellinen syy on väestönkasvu ja ainoastaan väestönkasvuun puuttumalla nämä ongelmat voidaan ratkaista.<br /><br /><br /><br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Liittyen kadulla äänestäjien kanssa käytyihin keskusteluihin yritän tässä kerrata näkemykseni pitkän aikavälin ratkaisusta hiilidioksidipitoisuuden nousuun a.k.a poliittiseen versioon ilmastonmuutoksesta ja massamaahanmuutoon. Näin ratkaisemme molemmat ongelmat. Tämä on se minun juttuni, jota haluaisin  ajaa Euroopan parlamentissa.

Mielestäni kummankin ilmiön syy löytyy maapallon väkiluvun voimakkaasta kasvusta: 1970-luvun alussa maailmassa oli 3.6 miljardia, nyt 7.6 miljardia ja 2050 ennusteen mukaan 9.5 miljardia ihmistä. Hiiltä ja bensaa palaa enemmän, kun on enemmän polttajia. Mikään toimenpide, joka ei huomioi massamaahanmuuton ja ilmastonmuutoksen todellista syytä ei tule toimimaan pitkällä aikavälillä.

Väestöstä 80% elää ns. kehitysmaissa. Liikkuminen maasta toiseen helpottuu koko ajan. Jos rajat ovat auki, tämä 80% väestöstä ei pian elä kehitysmaissa, vaan hakeutuu sinne missä resursseja on helpommin saatavilla. Ihmisten pelastaminen huonoista oloista: sortavalta hallinnolta, huonoilta resursseilta ja sodalta, nimeä sopiva syy ja ns. työperäinen maahanmuutto johtavat kohti resurssien jakautumista tasan. Jos rajojen ylläpitämiseen ei käytetä resursseja, lopputulos on muutaman kymmenen vuoden aikana sama kuin vesivärinapilla akvaariossa. Lopulta mikään määrä resursseja ei tule riittämään Suomen kokoisen maan rajojen ylläpitämiseen. Ainakin minä tekisin kaikkeni päästäkseni muualle, jos eläisin kehitysmaassa ja en näe siinä tavoitteessa mitään väärää lähtijän kannalta. 

Yleinen syy sotaan, rauhattomuuteen ja nälänhätään on resurssien vähäisyys väestönkasvun vuoksi. Maista, joissa turvallisuutta ja resursseja riittää kaikille on harvoin tarvetta massamuuttoihin muualle. On puhuttu, että ilmaston muuttuminen aiheuttaisi massamuuttoja juuri resurssien vähenemisen kautta. Historiallisesti ainoa eettisesti kestävä keino väestön määrän laskemiseen on ollut elintason nostaminen. Kohonnut elintaso johtaa aina lähes automaattisesti lapsimäärän pienenemiseen, kun harvemmille lapsille on mahdollista taata yhä parempi elintaso. Tehoikkain tapa laskea kehitysmaiden väestönkasvua ja siten myös 80% maailman väestöstä resurssien käytön kasvua onkin nostaa kehitysmaiden elintasoa.

No, kehitysmaiden elintaso on joka tapauksessa nousemassa. Tästä seuraa nykyistä teknologiaa käyttäen kuitenkin ympäristökatastrofi: meidän päästönormimme eivät päde rautanyrkillä ja kameralla hallitussa kommunistisessa Kiinassakaan. Miten ne pätisivät jossain Afrikan maassa, jossa taistellaan väestön hengissäpysymisen puolesta? Mikään hiilidioksidipäästöjen vähennystoimenpide, mitä voimme Suomessa tehdä ei voi kompensoida kehittyvän Afrikan vuoteen 2050 mennessä aiheuttamaa ilmastokuormitusta.  Ainoa toivo on, että kehitysmaat käyttäisivät elintasonsa nostamiseen jotain muuta kuin fossiilisiin polttoaineisiin pohjaavaa teknologiaa. Teknologian pitäisi olla halvempaa kuin olemassa oleva teknologia, mutta lähes saasteetonta. Harmi vain, tällaista teknologiaa ei ole olemassa.

Saasteetonta ja halpuutensa vuoksi olemassa olevaa saastuttavaa teknologiaa korvaamaan sopivaa teknologiaa pitäisi siis kehittää jossain. Kehitysmailla ei ole resursseja tähän. Meillä on vielä, mutta ei ole enää kauaa. Vuoden 2050 jälkeisellä 10 miljardin ihmisen maapallolla kellään ei ole enää niitä resursseja.

Johtopäätöksenä olisikin, että ainoa toimiva tapa pelastaa maailma on käyttää nyt välittömästi merkittävä osa kehittyneiden maiden bruttokansantuotteesta sellaisen teknologian kehittämiseen, joka on vähintään ilmastoneutraalia ja halvempaa kuin perinteinen hiileen ja raakaöljyyn perustuva teknologia. Kolmas ilmeinen vaatimus on se, että tällaista teknologiaa pitäisi lisäksi olla erittäin vaikeaa soveltaa sotilaskäyttöön.

Edellämainitun teknologian kehittäminen on vähintään kuulentojen tasoinen tehtävä, eikä varmasti tapahdu normaalien teknologiaa eteenpäin ajavien mekanismien (startupit, yritysten tuotekehitys, yliopistojen perustutkimus) kautta riittävän ajoissa. Se vaatii merkittävää valtiollista panostusta. Jotta ymmärtäisitte minkälaisista panostuksista puhun, muistuttaisin Apollo-ohjelman, ihmisen viemiseksi kuuhun maksaneen yli 105 miljardia euroa vuoden 2018 rahassa mitattuna. Mittakaava on siis hieman eri, kun vaikkapa kangaskasseihin siirtymisen hinta.

Kun teknologia on kehitetty, meidän pitäisi tehdä kaikki mitä voimme kehitysmaiden, ja samalla oman elintasomme ja koetun turvallisuuden, nostamisessa sellaiselle tasolle, että ihmiset kokevat parin- kolmen lapsen olevan riittävä määrä lapsia.  Meidän täytyy ensin kehittää ja sitten antaa kehitysmaille tulevaisuuden kannalta turvalliset työkalut oman elintasonsa nostamiseen paikanpäällä. Tätä siis tarkoittaisi käytännössä kehitysmaiden ihmisten todellinen auttaminen omissa maissaan ja tämä on se asia joka meidän pitää tehdä.

Perussuomalaiset ovat väärässä leikatessaan kehitysapua. Meidän tulisi tehdä kaikkemme nostaaksemme kehittyvien maiden elintasoa. Ilmaston tulevaisuus ja oma tulevaisuutemme massamaahamuuton kautta riippuu siitä. Vihreät ovat väärässä ajaessaan ympäristöveroja, koska teknologian kehittymistä hidastavat verotusratkaisut hidastavat ongelman ratkaisua. Tätä kriisiä ei selätetä aatteiden kehityksellä vaan teknologian kehittämisellä.  Kummankin ongelman todellinen syy on väestönkasvu ja ainoastaan väestönkasvuun puuttumalla nämä ongelmat voidaan ratkaista.




 

]]>
2 http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276202-ohjeet-maailman-pelastamiseen#comments Eurovaalit Eurovaalit 2019 Hallitsematon maahanmuutto Ilmaston lämpeneminen Tähtiliike Sun, 19 May 2019 18:50:22 +0000 Antero Metso http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276202-ohjeet-maailman-pelastamiseen
Mitä sinä aiot? http://aaltoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276184-mita-sina-aiot <p>Voi sitä itkua ja hammastenkiristystä joka syntyy, kun huomataan talouskasvuun perustuvan maailmanjärjestyksen loppu. Meidän esi-isämme unelmoivat vaurauden perään, mutta eivät osanneet aavistaa kuinka tylsämielisiksi roboteiksi se ihmisen muuntaa. (Totisesti, paljon on jo robotteja jotka kelpaavat korvaamaan ihmisen. Käydään jopa keskustelua siitä, mitä ihmisen sopii enää tehdä sellaista mihin robotti ei kykenisi, yritetään jopa opettaa puuttuvia taitoja roboteille.) Esi-isiemme itku liittyi haaveeseen ja kaipuuseen paremmasta, meidän itkumme on vasta narinaa mutta kyllä se itkuksi muuttuu. Aivan kuten lapsi itkee: ei lelua josta hän haaveili, vaan lelua jonka hän sai mutta menetti, kahta kauheampi on poru joka syntyy kun kapitalismi nykymuodossaan hiipuu tahi romahtaa. Emme palaa esi-isiemme aikaan, jossa metsät viheriöivät ympärillämme ja kalat hyppivät kirkkaassa purossa. Yhteistä esi-isiemme kanssa on vain puute. Havahdumme siihen että ekosysteemit maapallolla on tuhottu. Elämme myrkyn, ilmansaateiden ja muovin keskellä, jota säestävät eriasteiset luonnonkatastrofit.</p><p>Miettiikö joku sitten olisiko 2010-luvulla pitänyt syödä vähemmän lihaa? Ei mieti. Omantunnontuskat vaihtuvat selviytymisviettiin. Vähät resurssit kilpaillaan nopeasti loppuun. Jo lastemme lapset katselevat ihmeissään kuvia vanhasta Maailman Atlaksesta: elikö tuollaisia eläimiä silloin kun te olitte nuoria? Mitä niille tapahtui?</p><p>Nyt kun muovijätteet täyttävät meriämme ja luonnonkatastrofit riehuvat (vasta ennakkovaroituksenomaisesti), käydään myös EU-vaalit.</p><p>Politiikassa on ollut viime vuosina trendikästä kääntää katse tiukasti kotimaahan päin, jopa niin voimallisesti, ettei muuta maailmaa paljon näy. Polarisoituvat voimat tuntuvat voimallisilta siksi, että ne antavat yhteisyyden tunteen. 1960-luvulta alkanut maaseudun hajoaminen on Suomessa tabu. Suomalaisissa kaupungeissa elää valtava määrä eksyneitä yksilöitä, joita kutsutaan Suomen kansaksi. Suurella osalla on juureton menneisyys. Maaseudun väki, jotka eivät ole halunneet tai voineet muuttaa, ovat kuihtuva vähemmistö. He kärsivät erakoituvien kylien vähenevistä palveluista, aivan kuten kaupunkilaiset yksinäisyydestä. Yhteisöön kuulumattomuus ei ole ihmiselle luontaista, sosiaalisia eläimiä kun ollaan, eikä kapitalismi ole onnistunut vastaamaan tähän haasteeseen. Apuun on rientänyt politiikka, erityisesti populistinen. Yksinkertaiset vastaukset ovat valttia, kun maailma murenee ympärillä. (Vaikka tosiasiassa se on murentunut jo vuosikymmeniä. Nyt siihen vasta havahdutaan. Aivan kuten pian havahdumme tämän ajan seurauksiin.)</p><p>Nämä EU-vaalit tuskin muuttavat mitään. On silti sinun vastuullasi olla niistä jotakin mieltä. Minulla ei ole suositella ketään ehdokasta. Moni puhuu ilmastonmuutoksesta (tai vähättelee sitä) ja ihmisarvosta (ja kenelle se ensisijaisesti kuuluu). Mene ja tiedä kuinka moni näihin arvoihin todella uskoo. Monilla ehdokkailla on suu täynnä tavaraa ja huutelee sitä vaalien alla ulos. On helppo toistella suosittuja poliittisia mantroja ja sitten tosipaikan edessä pelätä omia vaikuttamismahdollisuuksiaan. Monien kohtaloksi politiikassa käy henkilökohtainen kähmintä. Tietty määrä valtaa ja rahaa riittää, siihen loppuu kunnianhimo. Toki on myös aitoja maailmanparantajia. Heitä kohtaan ollaan useimmiten skeptisiä ja naureskellaan. &quot;Millä rahalla nuo haavekuvat toteutetaan...&quot; Näille besserwissereille minulla on vain yksi sana sanottavana: kohta ei mitkään maailman rahat riitä korjaamaan aiheutettuja tuhoja.</p><p>Maailmanpolitiikan protektionistinen suuntaus heijastelee myös kansalaisiin. On parempi kääntyä sisään päin, pitää huoli omista asioista. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää. Ei ainakaan niin kauan kun kantaa vastuun ja hyväksyy seuraukset.</p><p>Näissä EU-vaaleissa on pitkälti kysymys juuri tästä: miten pidämme huolen omista asioistamme. Näkökulma siihen mikä on omaa vaihtelee huomattavasti. Uhat ovat silti yhteiset, etupäässä ilmastonmuutos. Poliittiset kahnaukset, henkilökohtainen kähmintä sekä yleinen minnekkään kuulumattomuuden synnyttämä turvattomuuden tunto ei saisi olla esteenä yhteistä vihollista vastaan.</p><p>Päätöksentekoa ei voi silti ulkoistaa. Se on liian suuri lahjoitettavaksi Brysseliin tai eduskuntaan. Ensin on selätettävä henkilökohtainen välinpitämättömyys. Se että oma elämä ei liittyisi muitten elämiin ympärillämme. Tämä tarkoittaa omaa suhdettamme toisiin ihmisiin. Yhtälailla se tarkoittaa ihmiskunnan suhdetta muihin eliölajeihin.</p><p>Jos maailmanparantaminen ei vetele lukijaa, niin miten olisi ylpeys omasta elämästä? Nyt on ne hetket käsillä kun voi ansaita kannustimia. Haluaako sanoa tulevaisuuden lapsille tehneensä kaiken voitavansa? Äänestikö? Kuluttiko vähemmän? Miten kohteli muita etnisiä ryhmiä?</p><p>Söikö vähemmän sitä lihaa?</p><p>Viesti on sama kaikille.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Voi sitä itkua ja hammastenkiristystä joka syntyy, kun huomataan talouskasvuun perustuvan maailmanjärjestyksen loppu. Meidän esi-isämme unelmoivat vaurauden perään, mutta eivät osanneet aavistaa kuinka tylsämielisiksi roboteiksi se ihmisen muuntaa. (Totisesti, paljon on jo robotteja jotka kelpaavat korvaamaan ihmisen. Käydään jopa keskustelua siitä, mitä ihmisen sopii enää tehdä sellaista mihin robotti ei kykenisi, yritetään jopa opettaa puuttuvia taitoja roboteille.) Esi-isiemme itku liittyi haaveeseen ja kaipuuseen paremmasta, meidän itkumme on vasta narinaa mutta kyllä se itkuksi muuttuu. Aivan kuten lapsi itkee: ei lelua josta hän haaveili, vaan lelua jonka hän sai mutta menetti, kahta kauheampi on poru joka syntyy kun kapitalismi nykymuodossaan hiipuu tahi romahtaa. Emme palaa esi-isiemme aikaan, jossa metsät viheriöivät ympärillämme ja kalat hyppivät kirkkaassa purossa. Yhteistä esi-isiemme kanssa on vain puute. Havahdumme siihen että ekosysteemit maapallolla on tuhottu. Elämme myrkyn, ilmansaateiden ja muovin keskellä, jota säestävät eriasteiset luonnonkatastrofit.

Miettiikö joku sitten olisiko 2010-luvulla pitänyt syödä vähemmän lihaa? Ei mieti. Omantunnontuskat vaihtuvat selviytymisviettiin. Vähät resurssit kilpaillaan nopeasti loppuun. Jo lastemme lapset katselevat ihmeissään kuvia vanhasta Maailman Atlaksesta: elikö tuollaisia eläimiä silloin kun te olitte nuoria? Mitä niille tapahtui?

Nyt kun muovijätteet täyttävät meriämme ja luonnonkatastrofit riehuvat (vasta ennakkovaroituksenomaisesti), käydään myös EU-vaalit.

Politiikassa on ollut viime vuosina trendikästä kääntää katse tiukasti kotimaahan päin, jopa niin voimallisesti, ettei muuta maailmaa paljon näy. Polarisoituvat voimat tuntuvat voimallisilta siksi, että ne antavat yhteisyyden tunteen. 1960-luvulta alkanut maaseudun hajoaminen on Suomessa tabu. Suomalaisissa kaupungeissa elää valtava määrä eksyneitä yksilöitä, joita kutsutaan Suomen kansaksi. Suurella osalla on juureton menneisyys. Maaseudun väki, jotka eivät ole halunneet tai voineet muuttaa, ovat kuihtuva vähemmistö. He kärsivät erakoituvien kylien vähenevistä palveluista, aivan kuten kaupunkilaiset yksinäisyydestä. Yhteisöön kuulumattomuus ei ole ihmiselle luontaista, sosiaalisia eläimiä kun ollaan, eikä kapitalismi ole onnistunut vastaamaan tähän haasteeseen. Apuun on rientänyt politiikka, erityisesti populistinen. Yksinkertaiset vastaukset ovat valttia, kun maailma murenee ympärillä. (Vaikka tosiasiassa se on murentunut jo vuosikymmeniä. Nyt siihen vasta havahdutaan. Aivan kuten pian havahdumme tämän ajan seurauksiin.)

Nämä EU-vaalit tuskin muuttavat mitään. On silti sinun vastuullasi olla niistä jotakin mieltä. Minulla ei ole suositella ketään ehdokasta. Moni puhuu ilmastonmuutoksesta (tai vähättelee sitä) ja ihmisarvosta (ja kenelle se ensisijaisesti kuuluu). Mene ja tiedä kuinka moni näihin arvoihin todella uskoo. Monilla ehdokkailla on suu täynnä tavaraa ja huutelee sitä vaalien alla ulos. On helppo toistella suosittuja poliittisia mantroja ja sitten tosipaikan edessä pelätä omia vaikuttamismahdollisuuksiaan. Monien kohtaloksi politiikassa käy henkilökohtainen kähmintä. Tietty määrä valtaa ja rahaa riittää, siihen loppuu kunnianhimo. Toki on myös aitoja maailmanparantajia. Heitä kohtaan ollaan useimmiten skeptisiä ja naureskellaan. "Millä rahalla nuo haavekuvat toteutetaan..." Näille besserwissereille minulla on vain yksi sana sanottavana: kohta ei mitkään maailman rahat riitä korjaamaan aiheutettuja tuhoja.

Maailmanpolitiikan protektionistinen suuntaus heijastelee myös kansalaisiin. On parempi kääntyä sisään päin, pitää huoli omista asioista. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää. Ei ainakaan niin kauan kun kantaa vastuun ja hyväksyy seuraukset.

Näissä EU-vaaleissa on pitkälti kysymys juuri tästä: miten pidämme huolen omista asioistamme. Näkökulma siihen mikä on omaa vaihtelee huomattavasti. Uhat ovat silti yhteiset, etupäässä ilmastonmuutos. Poliittiset kahnaukset, henkilökohtainen kähmintä sekä yleinen minnekkään kuulumattomuuden synnyttämä turvattomuuden tunto ei saisi olla esteenä yhteistä vihollista vastaan.

Päätöksentekoa ei voi silti ulkoistaa. Se on liian suuri lahjoitettavaksi Brysseliin tai eduskuntaan. Ensin on selätettävä henkilökohtainen välinpitämättömyys. Se että oma elämä ei liittyisi muitten elämiin ympärillämme. Tämä tarkoittaa omaa suhdettamme toisiin ihmisiin. Yhtälailla se tarkoittaa ihmiskunnan suhdetta muihin eliölajeihin.

Jos maailmanparantaminen ei vetele lukijaa, niin miten olisi ylpeys omasta elämästä? Nyt on ne hetket käsillä kun voi ansaita kannustimia. Haluaako sanoa tulevaisuuden lapsille tehneensä kaiken voitavansa? Äänestikö? Kuluttiko vähemmän? Miten kohteli muita etnisiä ryhmiä?

Söikö vähemmän sitä lihaa?

Viesti on sama kaikille.

]]>
29 http://aaltoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276184-mita-sina-aiot#comments Eurovaalit Ilmastonmuutos Tulevaisuus Vaikuttaminen Sun, 19 May 2019 08:53:19 +0000 Terho Aalto http://aaltoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276184-mita-sina-aiot
Periaatteellinen kynnyskysymys http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276131-periaatteellinen-kynnyskysymys <p>Meneillään käytävissä hallitusneuvoitteluissa on jälleen viljelty sanaa &quot;kynnyskysymys&quot;. Kaikesta muusta voidaan keskustella paitsi periaatteista. Keskusteluista tekee erityisen mielenkiintoisen se, että jokaisella osapuolella on tietty oma periaatekysymyksensä,&nbsp;</p><p>Meillä on pitkään haikailtu sitä, kuinka tarpeellista on tehdä poliittisesti fiksuja päätöksiä ja kuinka tärkeää olisi myös työ- ja yrityselämässä kehittyä eteenpäin vauhdikkaammin. Yleensä syyksi esitetään sitä, että olemme liian muutoshaluttomia.&nbsp;</p><p>Entä jos se onkin niin, että olemme liian syvästi kiinni periaatteissamme ja luomme erilaisia kynnyskysymyksiä asioista aivan turhaan?</p><p>Minä en ole maitoa juonut, enkä juo, on ehkä osuvin kiteytys suomalaisesta luonteenlaadusta viimeisten vuosikymmenten aikana. Kun suomalainen päättää, että joku asia on hyvä tai huono, hän seisoo päätöksensä takana siitä huolimatta, mitkä ovat sen seuraukset. On mukavampi hukkua omaan jätökseensä kuin vaihtaa mielipidettä.</p><p>Aina silloin tällöin olen eri keskusteluissa törmännyt kommenttiin, jossa taivastellaan sitä, kuinka joku voi keskustella jostakin asiasta ilman valmista mielipidettä. Vielä pahempi on vain sellainen, joka on vaihtanut mielipidettään. Hän on propagandan uhri ja siksi heikko ja muiden vietävissä.</p><p>Jos meillä ihan aidosti halutaan kehttää asioita nopeasti ja tuloksellisesti, pitäisi periaatteista luopua. Asioita pitää kyetä tarkastelemaan ilman valmista omaa kantaa, ilman kynnyskysymystä siitä, että hyvä vaihtoehto valitaan vain silloin, jos se on myös poliittisesti sopiva vaihtoehto.&nbsp;</p><p>Nyt sekä yrityksissä että yhteiskunnan kehittämisessä asioita viedään politiikka edellä. Kaikessa hyvässä, demokraattisen politiikanteon heikoin kohta on se, että se pyrkii palvelemaan niin paljon ihmisiä, joilla on muuttumattomia periaatteita. Polittiisia päätöksiä valmistellaan sillä ajatuksella, että periaatteet ovat kynnyskysymyksiä. Sama toiminta näkyy yrityksissä. Moni strateginen valinta on itse asiassa poliittinen. Hyvin harvalla yrityksellä päätöksen takana on aidosti riittävä määrä objektiivista tietoa ja päätöksentekijöillä täysin avoin mieli.&nbsp;</p><p>Niin kauan kuin meillä on kynnyskysymyksiä, joita raahaamme paikasta toiseen, voimme ihan surutta jättää unelmoinnin nopeasta ja samalla hyvin suunnitellusta kehityksestä. Ihan periaatteesta se ei meille vain käy.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Meneillään käytävissä hallitusneuvoitteluissa on jälleen viljelty sanaa "kynnyskysymys". Kaikesta muusta voidaan keskustella paitsi periaatteista. Keskusteluista tekee erityisen mielenkiintoisen se, että jokaisella osapuolella on tietty oma periaatekysymyksensä, 

Meillä on pitkään haikailtu sitä, kuinka tarpeellista on tehdä poliittisesti fiksuja päätöksiä ja kuinka tärkeää olisi myös työ- ja yrityselämässä kehittyä eteenpäin vauhdikkaammin. Yleensä syyksi esitetään sitä, että olemme liian muutoshaluttomia. 

Entä jos se onkin niin, että olemme liian syvästi kiinni periaatteissamme ja luomme erilaisia kynnyskysymyksiä asioista aivan turhaan?

Minä en ole maitoa juonut, enkä juo, on ehkä osuvin kiteytys suomalaisesta luonteenlaadusta viimeisten vuosikymmenten aikana. Kun suomalainen päättää, että joku asia on hyvä tai huono, hän seisoo päätöksensä takana siitä huolimatta, mitkä ovat sen seuraukset. On mukavampi hukkua omaan jätökseensä kuin vaihtaa mielipidettä.

Aina silloin tällöin olen eri keskusteluissa törmännyt kommenttiin, jossa taivastellaan sitä, kuinka joku voi keskustella jostakin asiasta ilman valmista mielipidettä. Vielä pahempi on vain sellainen, joka on vaihtanut mielipidettään. Hän on propagandan uhri ja siksi heikko ja muiden vietävissä.

Jos meillä ihan aidosti halutaan kehttää asioita nopeasti ja tuloksellisesti, pitäisi periaatteista luopua. Asioita pitää kyetä tarkastelemaan ilman valmista omaa kantaa, ilman kynnyskysymystä siitä, että hyvä vaihtoehto valitaan vain silloin, jos se on myös poliittisesti sopiva vaihtoehto. 

Nyt sekä yrityksissä että yhteiskunnan kehittämisessä asioita viedään politiikka edellä. Kaikessa hyvässä, demokraattisen politiikanteon heikoin kohta on se, että se pyrkii palvelemaan niin paljon ihmisiä, joilla on muuttumattomia periaatteita. Polittiisia päätöksiä valmistellaan sillä ajatuksella, että periaatteet ovat kynnyskysymyksiä. Sama toiminta näkyy yrityksissä. Moni strateginen valinta on itse asiassa poliittinen. Hyvin harvalla yrityksellä päätöksen takana on aidosti riittävä määrä objektiivista tietoa ja päätöksentekijöillä täysin avoin mieli. 

Niin kauan kuin meillä on kynnyskysymyksiä, joita raahaamme paikasta toiseen, voimme ihan surutta jättää unelmoinnin nopeasta ja samalla hyvin suunnitellusta kehityksestä. Ihan periaatteesta se ei meille vain käy.

 

 

]]>
29 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276131-periaatteellinen-kynnyskysymys#comments Kotimaa Eurovaalit Politiikka Vaalit Yrityselämä Sat, 18 May 2019 05:15:41 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276131-periaatteellinen-kynnyskysymys
Spitzenkandidaten: 4 kpl http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275999-spitzenkandidaten <p>Ilman muuta aion äänestää eurovaaleissa, mutta itse äänestystapahtumasta en ole ollenkaan niin varma kuin Sixten Korkman, Mikael Hernesniemi jne.</p> <p>Olen aika kansainvälinen eurooppalainen ja vaikka vuonna 1994 äänestinkin (kaukoviisaasti) Suomen liittymistä vastaan, niin nyt ollaan sen kyydissä eikä fixit tunnu järkevältä. MUTTA: haluanko Macronin yhä tiivimpää EU:ta (&quot;transferunionia&quot;) tai peräti liittovaltiota? Siihen on helppo vastata: EN! Olenko samantien kansallismielinen fasisti/rasisti? Siihen on yhtä helppoa vastata: EN!</p> <p>Minkälaisen EUn siis haluan? Minulle kelpaa varsin hyvin sellainen EU, joka edelleen perustuu hallitusten väliseen tiiviseen yhteistyöhön. Itse asiassa entinen ETY (Euroopan talousyhteistyö) oli mainio.</p> <p>Nyt tullaankin itse äänestykseen. Antaisinko kalliin ääneni demarimepille, jonka S&amp;D-europarlamenttiryhmän spitzenkandidat <a href="https://cdn.images.express.co.uk/img/dynamic/78/590x/Frans-Timmermans-and-Jean-Claude-Juncker-909766.jpg"><strong>Frans Timmermans</strong></a> on yltiöfederalisti, jopa <em>äärimmäinen sellainen</em>? EN!</p> <p>Antaisinko ääneni Keskustalle tai RKP:lle, joiden &quot;liberaalin&quot; ALDE-europarlamenttiryhmän spitzenkandidat <strong>Guy Verhofstadt</strong> on mahdollisesti vieläkin federalistisempi kuin äsken mainittu herra Timmermans (kuten <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/decc731e-5715-4c22-ba46-f026df0e2613">Liisa Jaakonsaari ihan oikein alleviivasi</a>, vaikka samalla unohtikin kätevästi Frans Timmermansin suuret ansiot samalla saralla)? EN!</p> <p>Antaisinko ääneni kokkareille tai kristillisdemokraateille, joiden EPP-europarlamenttiryhmän spitzenkandidat <strong>Manfred Weber</strong> sentään puhuu hillitysti liittovaltion mahdollisesta kehityksestä? EHKÄ!</p> <p>Antaisinko ääneni (niin kenelle suomalaiselle?) ACRE/ECR-europarlamenttiryhmän spitzenkandidat <strong>Jan Zahradil</strong>ille? KYLLÄ! Juuri tämä tšekkiläisälykkö Jan edustaa eniten sitä, mitä minäkin haluan EU:sta. Suomalaisten kannalta Acren tilanne on siitä hassua, että perussuomalaiset lähtivät ryhmästä (<a href="https://www.acreurope.eu/our_family">siniset jäivät</a>). Suomen edustus kyseisessä ryhmässä on siis vaatimatonta/olematonta.</p> <p>Persut ovat aivan ilmeisesti perustamassa muiden sisarpuolueittensa kanssa uuden europarlamenttiryhmän, johon kuuluisivat LePenit, Salvinit, Orbanit, Wildersit ym. Itse en ole heistä kiinnostunut, vaikka nykyiselle EU:lle moinen (<em>EU:n</em>&nbsp;<em>aivan itsensä luoma</em>) vastavoima kieltämättä tekeekin hyvää. ACRE:n kannalta lienee sentään hyvää, että Hollannin uusi suurpuolue Forum voor Democratie on ilmoittanut liittyvänsä siihen. Vastaavasti Macronin puolue olisi liittymässä ALDE-ryhmään eli vaalien jälkeen ryhmien koostumus muuttuu rajusti.</p> <p>Joka tapauksessa, minun mielestäni Jan Zahradil puhuu harvinaisen usein järkeä ja hyvänä kakkosena tulee Manfred Weber. Mikäli Frans Timmermansista tulee Junckerin seuraaja, on syytä olla todella huolissaan....&quot;<a href="http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275781-hans-brusselmans">Hans Brusselmans</a>&quot;.</p> <p>Europarlamenttiryhmät Greens/EFA sekä GUE/NGL jäänevät edelleen sen verran pieniksi, etten ota niitä mukaan tähän blogiin.</p> <p><a href="https://www.euractiv.com/section/eu-elections-2019/video/over-a-coffee-with-jan-zahradil-lead-candidate-for-the-ecr/">Over a Coffee with Jan Zahradil lead candidate for the ECR</a></p> <p><a href="https://europeelects.eu/2019spitzenkandidaten/">https://europeelects.eu/2019spitzenkandidaten/</a></p> <p><strong>Spitzenkandidat</strong> (saksa) = kärkiehdokas</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ilman muuta aion äänestää eurovaaleissa, mutta itse äänestystapahtumasta en ole ollenkaan niin varma kuin Sixten Korkman, Mikael Hernesniemi jne.

Olen aika kansainvälinen eurooppalainen ja vaikka vuonna 1994 äänestinkin (kaukoviisaasti) Suomen liittymistä vastaan, niin nyt ollaan sen kyydissä eikä fixit tunnu järkevältä. MUTTA: haluanko Macronin yhä tiivimpää EU:ta ("transferunionia") tai peräti liittovaltiota? Siihen on helppo vastata: EN! Olenko samantien kansallismielinen fasisti/rasisti? Siihen on yhtä helppoa vastata: EN!

Minkälaisen EUn siis haluan? Minulle kelpaa varsin hyvin sellainen EU, joka edelleen perustuu hallitusten väliseen tiiviseen yhteistyöhön. Itse asiassa entinen ETY (Euroopan talousyhteistyö) oli mainio.

Nyt tullaankin itse äänestykseen. Antaisinko kalliin ääneni demarimepille, jonka S&D-europarlamenttiryhmän spitzenkandidat Frans Timmermans on yltiöfederalisti, jopa äärimmäinen sellainen? EN!

Antaisinko ääneni Keskustalle tai RKP:lle, joiden "liberaalin" ALDE-europarlamenttiryhmän spitzenkandidat Guy Verhofstadt on mahdollisesti vieläkin federalistisempi kuin äsken mainittu herra Timmermans (kuten Liisa Jaakonsaari ihan oikein alleviivasi, vaikka samalla unohtikin kätevästi Frans Timmermansin suuret ansiot samalla saralla)? EN!

Antaisinko ääneni kokkareille tai kristillisdemokraateille, joiden EPP-europarlamenttiryhmän spitzenkandidat Manfred Weber sentään puhuu hillitysti liittovaltion mahdollisesta kehityksestä? EHKÄ!

Antaisinko ääneni (niin kenelle suomalaiselle?) ACRE/ECR-europarlamenttiryhmän spitzenkandidat Jan Zahradilille? KYLLÄ! Juuri tämä tšekkiläisälykkö Jan edustaa eniten sitä, mitä minäkin haluan EU:sta. Suomalaisten kannalta Acren tilanne on siitä hassua, että perussuomalaiset lähtivät ryhmästä (siniset jäivät). Suomen edustus kyseisessä ryhmässä on siis vaatimatonta/olematonta.

Persut ovat aivan ilmeisesti perustamassa muiden sisarpuolueittensa kanssa uuden europarlamenttiryhmän, johon kuuluisivat LePenit, Salvinit, Orbanit, Wildersit ym. Itse en ole heistä kiinnostunut, vaikka nykyiselle EU:lle moinen (EU:n aivan itsensä luoma) vastavoima kieltämättä tekeekin hyvää. ACRE:n kannalta lienee sentään hyvää, että Hollannin uusi suurpuolue Forum voor Democratie on ilmoittanut liittyvänsä siihen. Vastaavasti Macronin puolue olisi liittymässä ALDE-ryhmään eli vaalien jälkeen ryhmien koostumus muuttuu rajusti.

Joka tapauksessa, minun mielestäni Jan Zahradil puhuu harvinaisen usein järkeä ja hyvänä kakkosena tulee Manfred Weber. Mikäli Frans Timmermansista tulee Junckerin seuraaja, on syytä olla todella huolissaan...."Hans Brusselmans".

Europarlamenttiryhmät Greens/EFA sekä GUE/NGL jäänevät edelleen sen verran pieniksi, etten ota niitä mukaan tähän blogiin.

Over a Coffee with Jan Zahradil lead candidate for the ECR

https://europeelects.eu/2019spitzenkandidaten/

Spitzenkandidat (saksa) = kärkiehdokas

]]>
26 http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275999-spitzenkandidaten#comments EU Europarlamentin vaalit 2019 Eurovaalit Liittovaltiokehitys Wed, 15 May 2019 12:01:01 +0000 Ilmari Schepel http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275999-spitzenkandidaten
Kentän hyytävä viesti kepun johdolle: emme äänestä...tai äänestämme persuja http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275979-kentan-hyytava-viesti-kepun-johdolle-emme-aanestatai-aanestamme-persuja <p>Minulla on paljon tuttavia ja jopa ystäviä kepusta.</p><p>Joskus on aivan hupaisaa ja hyödyllistä pitää suunsa kiinni ja kuunnella mitä heillä on sanottavaa. Siinä voi oppia.</p><p>Tällä kertaa keskusteluissa oli uusi sävy: suuttumus.</p><p>Eräs kepulainen tuttavani totesi, että nyt puolueelle käy huonosti!</p><p>Se, että mennään puna-hallitukseen on alkanut hiertämään kovasti kengässä samalla kuin useat vanhat asiat ovat alkaneet ärsyttämään uudestaan.</p><p>Miksi puoluekokous on syksyllä ja eräs tietty nainen ei voi osallistua puheenjohtajavaaliin? Miksi vanhat johtajat on sysätty pois? Entä miksi nyt mennään punaiseen sosialistihallitukseen vaikka äsken oltiin niin kovasti oikealla?</p><p>Kepu-ystäväni uumoili, että kepulle käy kuten viime presidentinvaaleissa.</p><p>Kökköösesti.</p><p>Voi olla niin, että sen yhdenkin paikan saaminen on vaikeaa. Ihmiset jäävät kotiin tai sitten pahimmoikseen äänestävät PS-puoluetta. &nbsp;</p><p>&rdquo;&hellip;<em>sinne ei auta nyt mitkään mutinat vaan selvä viesti. Juhan aika on mennyt eikä velkahallitukseen lähetä&hellip;ehkä se ääni persuille voi olla se viimeinen hätähuuto, joka herättää kentän&hellip;</em>&rdquo;</p><p>Ystäväni kuitenkin totesi, että vaikka äänestävätkin persuja niin se on vaan tämän kerran)))</p><p>Harmi!</p><p><strong>Säätytalon vero-ja velkaorgiat</strong></p><p>Jäin fundeeraamaan sitä mitä kuulin. Kokeiden korjaus unohtui hetkeksi.</p><p>Ehkäpä äänestyslakko tai PS:n äänestäminen on paras viesti, sillä Säätytalolla on nyt sellainen &rdquo;hype&rdquo; että sinne ei järjen ääni kuulu. Kepun kentän pitää antaa kova pamaus että seisahtavat.</p><p>Syytä on. Uudet verosuunnitelmat ovat järkyttäviä ja tyrmääviä. Haittaverojen keksimisessä on oltu todella kekseliäitä. Samoin nyt otetaan velkaa kuin viimeistä päivää.</p><p>Tarkoituksena on ilmeisesti järjestää jonkinlainen tuomiopäivän juhla.</p><p>Pöytä koreaksi ja tukia kaikille&hellip;paitsi eläkeläisille, koulutukseen, perheille ja yrittäjille.</p><p>Arto Luukkanen</p><p>PS. Tänään äänestämään!!!! PS ei nuku!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Minulla on paljon tuttavia ja jopa ystäviä kepusta.

Joskus on aivan hupaisaa ja hyödyllistä pitää suunsa kiinni ja kuunnella mitä heillä on sanottavaa. Siinä voi oppia.

Tällä kertaa keskusteluissa oli uusi sävy: suuttumus.

Eräs kepulainen tuttavani totesi, että nyt puolueelle käy huonosti!

Se, että mennään puna-hallitukseen on alkanut hiertämään kovasti kengässä samalla kuin useat vanhat asiat ovat alkaneet ärsyttämään uudestaan.

Miksi puoluekokous on syksyllä ja eräs tietty nainen ei voi osallistua puheenjohtajavaaliin? Miksi vanhat johtajat on sysätty pois? Entä miksi nyt mennään punaiseen sosialistihallitukseen vaikka äsken oltiin niin kovasti oikealla?

Kepu-ystäväni uumoili, että kepulle käy kuten viime presidentinvaaleissa.

Kökköösesti.

Voi olla niin, että sen yhdenkin paikan saaminen on vaikeaa. Ihmiset jäävät kotiin tai sitten pahimmoikseen äänestävät PS-puoluetta.  

”…sinne ei auta nyt mitkään mutinat vaan selvä viesti. Juhan aika on mennyt eikä velkahallitukseen lähetä…ehkä se ääni persuille voi olla se viimeinen hätähuuto, joka herättää kentän…

Ystäväni kuitenkin totesi, että vaikka äänestävätkin persuja niin se on vaan tämän kerran)))

Harmi!

Säätytalon vero-ja velkaorgiat

Jäin fundeeraamaan sitä mitä kuulin. Kokeiden korjaus unohtui hetkeksi.

Ehkäpä äänestyslakko tai PS:n äänestäminen on paras viesti, sillä Säätytalolla on nyt sellainen ”hype” että sinne ei järjen ääni kuulu. Kepun kentän pitää antaa kova pamaus että seisahtavat.

Syytä on. Uudet verosuunnitelmat ovat järkyttäviä ja tyrmääviä. Haittaverojen keksimisessä on oltu todella kekseliäitä. Samoin nyt otetaan velkaa kuin viimeistä päivää.

Tarkoituksena on ilmeisesti järjestää jonkinlainen tuomiopäivän juhla.

Pöytä koreaksi ja tukia kaikille…paitsi eläkeläisille, koulutukseen, perheille ja yrittäjille.

Arto Luukkanen

PS. Tänään äänestämään!!!! PS ei nuku!

]]>
44 http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275979-kentan-hyytava-viesti-kepun-johdolle-emme-aanestatai-aanestamme-persuja#comments Eurovaalit hallitus Tue, 14 May 2019 21:12:52 +0000 Arto Luukkanen http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275979-kentan-hyytava-viesti-kepun-johdolle-emme-aanestatai-aanestamme-persuja
Hesari ja Korkman: EU on itsenäisyytensä säilyttäneiden valtioiden liitto http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275978-hesari-ja-korkman-eu-on-itsenaisyytensa-sailyttaneiden-valtioiden-liitto <p><strong>&nbsp;</strong>Huhtikuun alussa Sixten Korkman kirjoitti Hesariin kolumnin, jossa suomi populismia ja puolusti EU:ta, mutta varsin heikoin tuloksin: <a href="http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273196-korkman-suomii-populismia-heikoin-tuloksin">http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273196-korkman-suomii-populismia-heikoin-tuloksin</a>. &nbsp;Nykymuodin mukaan hän kirjoitti myös ilmastonmuutoksesta. Korkman on kirjoittanut uuden kolumnin 14.5 otsikolla &rdquo;Miksi äänestää europarlamenttiäänestyksessä?&rdquo;. Asiat ovat kuitenkin ihan samat.</p><p>Korkman toteaa, että EU on kaikkialla populistien inhokki. Tässä hän osuu naulan kantaan. Populismilla ei ole selkeää määritelmää, mutta ehkä parhain määritelmä on, että se vastustaa poliittista eliittiä. Taustalla on Euroopassa ja USA:ssa havaittu ilmiö, että on syntynyt uusia puolueita, jotka eivät enää asetu oikeisto-vasemmisto-akselille, vaan asettuvat kaikkia entisiä vanhoja puolueita vastaan. Syynä on kansalaisten havainto, että hallitukset ja niiden puolueet vaihtuvat, mutta politiikassa ei tapahdu mitään muutosta.</p><p>Euroopassa populisteja yhdistää Korkmanin havainto, että ne ovat EU:ta vastaan. Näitä puolueita voidaan kuvata myös nationalistisiksi puolueiksi, koska ne korostavat isänmaallisuutta ja valtioiden itsemääräämisoikeutta. Nationalismista on EU:ssa hyvää vauhtia tulossa samanlainen lyömäase kuin se oli Neuvostoliitossa. Vastustajat haluavat leimata populistisia puolueita herkästi myös äärioikeistoon kuuluviksi, mutta sitä ne ovat harvoin. Kyllä esimerkiksi Sipilän keskusta meni Kokoomuksen ohi äärioikealle pääomapiirien suosimisessa.</p><p>Sitten Korkman esittää ennenkin kuullun väitteen, että &rdquo;EU on itsenäisyytensä säilyttäneiden valtioiden liitto&rdquo;. Tämä on poliittista kielenkäyttöä, jossa asiat voidaan esittää tosiasioiden vastaisesti, mutta sitä ei saa sanoa valehteluksi. Tämä on käytännön esimerkki poliittisen eliitin tavasta toimia, jossa tavallisten kansalaisten ajattelu- ja päätöksentekokykyä pahasti aliarvioidaan. Eiköhän jokainen suomalainen osaa itsekin arvioida, kuinka paljon EU on kaventanut Suomen itsenäisyyttä.</p><p>Yli puolet Korkmanin kolumnista käsittelee ilmastonmuutosta sillä tavalla, että kansalaisten mitta on täyttymässä. Hänen mukaansa Suomen tulee vaatia kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ja &rdquo;<u>Kaikin keinoin</u> tulee pyrkiä saamaan Yhdysvallat tunnustamaan omaa vastuunsa Pariisin sopimuksen velvoitteista.&rdquo; Siis kaikin keinoin. Kuuluuko näihin keinoihin esimerkiksi amerikkalaisten tavaroiden ylimääräiset tullit, tai ostoboikotit tai saarto kuten Pohjois-Korean tapauksessa?</p><p>Korkman lähti alueelle, jota hän ei todennäköisesti tunne kovin hyvin tai ei tunnusta niitä. USA on laskenut hiilidioksidipäästöjä enemmän kuin EU ja Vihreä rahasto on saanut pienen alkupääomansa lähes täysin USA:lta. Tässä kohtaa voidaan kysyä, miksi Korkman otti kohteeksi USA:n ja sen ykköspopulistin ja ilmastoskeptikon Donald Trumpin eikä Kiinaa, jolla on vapaalippu hiilidioksidipäästöissä. Tämä on jälleen sellaista poliittista kannanottoa, joka koetaan populismin piirissä tyypilliseksi poliittisen eliitin puheeksi, jossa tosiasiat eivät ole kohdallaan ja jossa aliarvioidaan kansalaisten kykyä arvioida tilannetta tosiasioiden pohjalta.</p><p>Jos Hesari kuvittelee, että tällaisilla kirjoituksilla edistetään EU-myönteistä ajattelua, niin kannattaa ajatella toisen kerran. Juuri käydyt vaalit osoittivat, että esimerkiksi aivan yli äyräidensä mennyt ilmastonmuutoskohkaaminen kääntyi niitä puolueita vastaan, jotka kritiikittömästi toistelivat samoja iskulauseita ja jonka ydinsanoma oli, että pienen Suomen tulee pystyä pelastamaan maailma.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Huhtikuun alussa Sixten Korkman kirjoitti Hesariin kolumnin, jossa suomi populismia ja puolusti EU:ta, mutta varsin heikoin tuloksin: http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273196-korkman-suomii-populismia-heikoin-tuloksin.  Nykymuodin mukaan hän kirjoitti myös ilmastonmuutoksesta. Korkman on kirjoittanut uuden kolumnin 14.5 otsikolla ”Miksi äänestää europarlamenttiäänestyksessä?”. Asiat ovat kuitenkin ihan samat.

Korkman toteaa, että EU on kaikkialla populistien inhokki. Tässä hän osuu naulan kantaan. Populismilla ei ole selkeää määritelmää, mutta ehkä parhain määritelmä on, että se vastustaa poliittista eliittiä. Taustalla on Euroopassa ja USA:ssa havaittu ilmiö, että on syntynyt uusia puolueita, jotka eivät enää asetu oikeisto-vasemmisto-akselille, vaan asettuvat kaikkia entisiä vanhoja puolueita vastaan. Syynä on kansalaisten havainto, että hallitukset ja niiden puolueet vaihtuvat, mutta politiikassa ei tapahdu mitään muutosta.

Euroopassa populisteja yhdistää Korkmanin havainto, että ne ovat EU:ta vastaan. Näitä puolueita voidaan kuvata myös nationalistisiksi puolueiksi, koska ne korostavat isänmaallisuutta ja valtioiden itsemääräämisoikeutta. Nationalismista on EU:ssa hyvää vauhtia tulossa samanlainen lyömäase kuin se oli Neuvostoliitossa. Vastustajat haluavat leimata populistisia puolueita herkästi myös äärioikeistoon kuuluviksi, mutta sitä ne ovat harvoin. Kyllä esimerkiksi Sipilän keskusta meni Kokoomuksen ohi äärioikealle pääomapiirien suosimisessa.

Sitten Korkman esittää ennenkin kuullun väitteen, että ”EU on itsenäisyytensä säilyttäneiden valtioiden liitto”. Tämä on poliittista kielenkäyttöä, jossa asiat voidaan esittää tosiasioiden vastaisesti, mutta sitä ei saa sanoa valehteluksi. Tämä on käytännön esimerkki poliittisen eliitin tavasta toimia, jossa tavallisten kansalaisten ajattelu- ja päätöksentekokykyä pahasti aliarvioidaan. Eiköhän jokainen suomalainen osaa itsekin arvioida, kuinka paljon EU on kaventanut Suomen itsenäisyyttä.

Yli puolet Korkmanin kolumnista käsittelee ilmastonmuutosta sillä tavalla, että kansalaisten mitta on täyttymässä. Hänen mukaansa Suomen tulee vaatia kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ja ”Kaikin keinoin tulee pyrkiä saamaan Yhdysvallat tunnustamaan omaa vastuunsa Pariisin sopimuksen velvoitteista.” Siis kaikin keinoin. Kuuluuko näihin keinoihin esimerkiksi amerikkalaisten tavaroiden ylimääräiset tullit, tai ostoboikotit tai saarto kuten Pohjois-Korean tapauksessa?

Korkman lähti alueelle, jota hän ei todennäköisesti tunne kovin hyvin tai ei tunnusta niitä. USA on laskenut hiilidioksidipäästöjä enemmän kuin EU ja Vihreä rahasto on saanut pienen alkupääomansa lähes täysin USA:lta. Tässä kohtaa voidaan kysyä, miksi Korkman otti kohteeksi USA:n ja sen ykköspopulistin ja ilmastoskeptikon Donald Trumpin eikä Kiinaa, jolla on vapaalippu hiilidioksidipäästöissä. Tämä on jälleen sellaista poliittista kannanottoa, joka koetaan populismin piirissä tyypilliseksi poliittisen eliitin puheeksi, jossa tosiasiat eivät ole kohdallaan ja jossa aliarvioidaan kansalaisten kykyä arvioida tilannetta tosiasioiden pohjalta.

Jos Hesari kuvittelee, että tällaisilla kirjoituksilla edistetään EU-myönteistä ajattelua, niin kannattaa ajatella toisen kerran. Juuri käydyt vaalit osoittivat, että esimerkiksi aivan yli äyräidensä mennyt ilmastonmuutoskohkaaminen kääntyi niitä puolueita vastaan, jotka kritiikittömästi toistelivat samoja iskulauseita ja jonka ydinsanoma oli, että pienen Suomen tulee pystyä pelastamaan maailma.

 

]]>
21 http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275978-hesari-ja-korkman-eu-on-itsenaisyytensa-sailyttaneiden-valtioiden-liitto#comments EU Eurovaalit Tue, 14 May 2019 19:08:37 +0000 Antero Ollila http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275978-hesari-ja-korkman-eu-on-itsenaisyytensa-sailyttaneiden-valtioiden-liitto
Miksi äänestän eurovaaleissa? http://mikkish.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275962-miksi-aanestan-eurovaaleissa <p>Huomenna alkaa eurovaalien ennakkoäänestys. Eurooppaan, myös Suomeen, on noussut puolueita, jotka haluavat hajottaa unionin. <a href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006104238.html">Sixten Korkmanin HS-kolumnista</a> sain kimmokkeen kirjoittaa omat perusteluni sille, miksi tulen äänestämään Eu-vaaleissa liberaalin Eu:n puolesta. Perusteluja tuli mieleeni paljon, mutta tässä tärkeimmät.</p><p><strong>Rauha</strong></p><p>Kuningas- ja ruhtinaskuntien ja sittemmin kansallisvaltioiden Eurooppa tuntui käyvän ikiaikaista sotaa toisiaan vastaan, ja sodat vain raaistuivat 1900-luvulle tultaessa. Meille nuoremmille sota tuntuu nyt absurdilta ajatukselta, koska Euroopan yhteisön&nbsp; jäsenvaltiot ovat kokeneet historian pisimmän yhtäjaksoisen rauhan ajan yhteisön perustamisen jälkeen. Eu on rauhanyhteisö.</p><p><strong>Talous</strong></p><p>Vaikka Suomi maksaa Euroopan unionin jäsenyydestä enemmän kuin se tulonsiirtoina siltä saa, niin Suomi on pienenä vientivetoisena maana hyötynyt runsaasti unionista vapaakauppa-alueena. Yritykset kukoistavat, kansalaisten vauraus on lisääntynyt, hinnat ja korot ovat pysyneet maltillisena. Suomen bruttokansantuote on lähes kaksinkertaistunut unioniin liittymisen jälkeen.</p><p><strong>Vapaa liikkuvuus</strong></p><p>Liikkuminen Eu:n sisällä on vapaata, nopeaa ja helppoa. Palasin juuri pitkältä reissulta Väli-Amerikkaan ja Floridaan. Reissuun sisältyi yli kymmenen rajavalvontapistettä ja ne olivat ehdottomasti yksi vaivalloisimpia ja stressaavimpia asioita koko matkalla &mdash; ennen kuin saavuin Tanskaan! Ai että, mikä ihanuus oli heilauttaa Eu-passia passintarkastusautomaattiin. Ei jonoja, ei nöyristelyjä, ei lippusia eikä lappusia! Helppoa ja nopeaa!</p><p>Eurooppa on tullut lähelle takapajuista Suomea. Kulttuurillisesti Helsinki on noussut kilpailemaan Pariisin, Wienin, Berliinin ja muiden ylevien kulttuurikaupunkien rinnalle. Matkustelu ja työskentely Euroopassa on kuin tekisi sitä Suomessa.</p><p><strong>Turvallisuus</strong></p><p>Venäjän kehitys on ollut huolestuttavaa. Venäjän sotiminen ensiksi Georgiassa sittemmin Ukrainassa sekä Venäjän hybridivaikuttaminen ympäri maailmaa perustuu valheisiin ja vastakkainastetteluun. Se horjuttaa uskoa yhteistyöhön, kansainvälisiin instituutioihin ja aiheuttaa pelkoa rajanaapureissa. Tätä Venäjä ilmeisesti toivookin. Venäjän vaalivaikuttaminen osaltaan nosti Trumpin presidentiksi ja irrottaa Britannian ulos Eu:sta. Eu on turvallisuusyhteisö itään ja länteen, pohjoiseen ja etelään, jota ilman Suomi olisi yksin. Rikollisuus on kansainvälistynyttä, josta Suomi kärsisi ilman Eu:n tuomaa yhteistyöverkostoa.</p><p><strong>Ilmastonmuutos</strong></p><p>Ilmastonmuutos on totta. Vaikka pidän vääränä katastrofiuutisointia, ja liioiteltuna sitä, että olisimme lajina kokonaisvaltaisen tuhon partaalla, niin uskon, että ellemme tekisi ilmastonmuutokselle enää mitään, niin tulevaisuus voi olla huonompi kuin se, miten elämme nyt. Ilmastonmuutos voi johtaa osissa maapalloa sotiin, pakolaisuuteen ja köyhyyteen. Tämä koskettaa eniten varsinkin kaikkein köyhimpiä maita, ja pysäyttää sen kehityksen, jossa olemme niin paljon edistyneet. Tämä voi silti koskettaa myös Suomea.</p><p>Kuusi suurinta saastuttajaa (Kiina, USA, EU, Intia, Venäjä, Japani) tuottavat n. 66% koko maailman co2-päästöistä. Se ajatus ettemme olisi pyrkineet tekemään mitään on väärä. Suomi on ollut kärkijoukoissa vähentäen päästöjään 14 vuodessa n. 35%. Eu ja USA on vähentänyt myös päästöjään. Myös Kiinassa päästöjen nousu on hidastunut vuoden 2011 jälkeen. Suomen ei tietenkään yksin kannata päästöjään vähentää, vaan yhdessä Euroopan kanssa. Vahva yhtenäinen Eurooppa pystyy vaikuttamaan päästöjen vähentämiseen myös muualla maailmassa.</p><p><strong>Tunne</strong></p><p>Suomi on aina halunnut olla osa läntistä arvoyhteisöä. Meille on tärkeää vapaus ja oikeusvaltioperiaatteet. Tunnen itseni suomalaiseksi, mutta yhä enemmän, jopa samalla tasolla, tunnen itseni eurooppalaiseksi. Niinkin voi käydä, vaikka asumme täällä &quot;pussin perällä&quot;.</p><p><strong>Muuta</strong></p><p>Kaikenlaisia <a href="https://blogs.ec.europa.eu/ECintheUK/euromyths-a-z-index/">myyttejä kiertää </a>niistä Eu-direktiiveistä,&nbsp;mutta viime aikoina Eu on tehnyt hyviä, kaikkia kansalaisia koskevia päätöksiä. Esimerkiksi:</p><p>Isot yhtiöt keräävät yksityishenkilöistä dataa jatkuvasti. Eu:n tietosuoja-asetus siirtää itseä koskevien tietojen hallinnan paremmin omiin käsiin.&nbsp;</p><p>Eu:n sisällä puhelut ja netinkäyttö ovat samanhintaista kuin Suomessa.&nbsp;</p><p>Netin suoratoistopalveluita (mm. Netflix, Yle Areena) voi katsella Euroopan lomilla kuin olisi kotona.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Huomenna alkaa eurovaalien ennakkoäänestys. Eurooppaan, myös Suomeen, on noussut puolueita, jotka haluavat hajottaa unionin. Sixten Korkmanin HS-kolumnista sain kimmokkeen kirjoittaa omat perusteluni sille, miksi tulen äänestämään Eu-vaaleissa liberaalin Eu:n puolesta. Perusteluja tuli mieleeni paljon, mutta tässä tärkeimmät.

Rauha

Kuningas- ja ruhtinaskuntien ja sittemmin kansallisvaltioiden Eurooppa tuntui käyvän ikiaikaista sotaa toisiaan vastaan, ja sodat vain raaistuivat 1900-luvulle tultaessa. Meille nuoremmille sota tuntuu nyt absurdilta ajatukselta, koska Euroopan yhteisön  jäsenvaltiot ovat kokeneet historian pisimmän yhtäjaksoisen rauhan ajan yhteisön perustamisen jälkeen. Eu on rauhanyhteisö.

Talous

Vaikka Suomi maksaa Euroopan unionin jäsenyydestä enemmän kuin se tulonsiirtoina siltä saa, niin Suomi on pienenä vientivetoisena maana hyötynyt runsaasti unionista vapaakauppa-alueena. Yritykset kukoistavat, kansalaisten vauraus on lisääntynyt, hinnat ja korot ovat pysyneet maltillisena. Suomen bruttokansantuote on lähes kaksinkertaistunut unioniin liittymisen jälkeen.

Vapaa liikkuvuus

Liikkuminen Eu:n sisällä on vapaata, nopeaa ja helppoa. Palasin juuri pitkältä reissulta Väli-Amerikkaan ja Floridaan. Reissuun sisältyi yli kymmenen rajavalvontapistettä ja ne olivat ehdottomasti yksi vaivalloisimpia ja stressaavimpia asioita koko matkalla — ennen kuin saavuin Tanskaan! Ai että, mikä ihanuus oli heilauttaa Eu-passia passintarkastusautomaattiin. Ei jonoja, ei nöyristelyjä, ei lippusia eikä lappusia! Helppoa ja nopeaa!

Eurooppa on tullut lähelle takapajuista Suomea. Kulttuurillisesti Helsinki on noussut kilpailemaan Pariisin, Wienin, Berliinin ja muiden ylevien kulttuurikaupunkien rinnalle. Matkustelu ja työskentely Euroopassa on kuin tekisi sitä Suomessa.

Turvallisuus

Venäjän kehitys on ollut huolestuttavaa. Venäjän sotiminen ensiksi Georgiassa sittemmin Ukrainassa sekä Venäjän hybridivaikuttaminen ympäri maailmaa perustuu valheisiin ja vastakkainastetteluun. Se horjuttaa uskoa yhteistyöhön, kansainvälisiin instituutioihin ja aiheuttaa pelkoa rajanaapureissa. Tätä Venäjä ilmeisesti toivookin. Venäjän vaalivaikuttaminen osaltaan nosti Trumpin presidentiksi ja irrottaa Britannian ulos Eu:sta. Eu on turvallisuusyhteisö itään ja länteen, pohjoiseen ja etelään, jota ilman Suomi olisi yksin. Rikollisuus on kansainvälistynyttä, josta Suomi kärsisi ilman Eu:n tuomaa yhteistyöverkostoa.

Ilmastonmuutos

Ilmastonmuutos on totta. Vaikka pidän vääränä katastrofiuutisointia, ja liioiteltuna sitä, että olisimme lajina kokonaisvaltaisen tuhon partaalla, niin uskon, että ellemme tekisi ilmastonmuutokselle enää mitään, niin tulevaisuus voi olla huonompi kuin se, miten elämme nyt. Ilmastonmuutos voi johtaa osissa maapalloa sotiin, pakolaisuuteen ja köyhyyteen. Tämä koskettaa eniten varsinkin kaikkein köyhimpiä maita, ja pysäyttää sen kehityksen, jossa olemme niin paljon edistyneet. Tämä voi silti koskettaa myös Suomea.

Kuusi suurinta saastuttajaa (Kiina, USA, EU, Intia, Venäjä, Japani) tuottavat n. 66% koko maailman co2-päästöistä. Se ajatus ettemme olisi pyrkineet tekemään mitään on väärä. Suomi on ollut kärkijoukoissa vähentäen päästöjään 14 vuodessa n. 35%. Eu ja USA on vähentänyt myös päästöjään. Myös Kiinassa päästöjen nousu on hidastunut vuoden 2011 jälkeen. Suomen ei tietenkään yksin kannata päästöjään vähentää, vaan yhdessä Euroopan kanssa. Vahva yhtenäinen Eurooppa pystyy vaikuttamaan päästöjen vähentämiseen myös muualla maailmassa.

Tunne

Suomi on aina halunnut olla osa läntistä arvoyhteisöä. Meille on tärkeää vapaus ja oikeusvaltioperiaatteet. Tunnen itseni suomalaiseksi, mutta yhä enemmän, jopa samalla tasolla, tunnen itseni eurooppalaiseksi. Niinkin voi käydä, vaikka asumme täällä "pussin perällä".

Muuta

Kaikenlaisia myyttejä kiertää niistä Eu-direktiiveistä, mutta viime aikoina Eu on tehnyt hyviä, kaikkia kansalaisia koskevia päätöksiä. Esimerkiksi:

Isot yhtiöt keräävät yksityishenkilöistä dataa jatkuvasti. Eu:n tietosuoja-asetus siirtää itseä koskevien tietojen hallinnan paremmin omiin käsiin. 

Eu:n sisällä puhelut ja netinkäyttö ovat samanhintaista kuin Suomessa. 

Netin suoratoistopalveluita (mm. Netflix, Yle Areena) voi katsella Euroopan lomilla kuin olisi kotona.

 

]]>
32 http://mikkish.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275962-miksi-aanestan-eurovaaleissa#comments Eurovaalit Tue, 14 May 2019 11:15:49 +0000 Mikael Hernesniemi http://mikkish.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275962-miksi-aanestan-eurovaaleissa
EU-parlamentti: vastakkainasettelua vai yhteistyötä http://pekkashemeikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275920-eu-parlamentti-vastakkainasettelua-vai-yhteistyota <p>Euroopan parlamentin viime vaalikaudet voivat tarjota mielenkiintoisen näkökulman puoluekentän pirstoutumiseen Suomessa ja muuallakin Euroopassa. Vaikka europarlamentissakin ovat edustettuina karkeasti samat ryhmät kuin jäsenmaissa kansallisesti &ndash; keskustaoikeisto, sosialidemokraatit, liberaalit, vihreät, kansallismieliset - jako vasemmistoon ja oikeistoon on alkanut näyttää yhä vanhentuneemmalta koko 2000-luvun. Väitän, että jako EU-yhteistyön kannattajien ja vastustajien välillä on jo pitkään syrjäyttänyt sen.</p><p>Tämä ei tarkoita sitä, etteikö myös Eurooppa-myönteisten ryhmien sisällä olisi huomattavia mielipide-eroja politiikan suunnasta. Keskusta-oikeistolle ja liberaaleille on riittänyt EU:ssa talouden hyvä peruskehitys, vasemmisto ja vihreät ovat enemmän huolissaan sen jakautumisesta ja luonnon kestokyvystä.</p><p>Maapallomme megatrendien pitäisi vahvistaa Euroopan kannattajien yhteistyötä. Vanha megatrendi globalisaatio ja sen uudempi painos ilmastonmuutos, edellyttävät ennen kaikkea EU-tason toimia ollakseen tehokkaita. Tämä tarkoittaa globalisaation vaatimaa sosiaalista turvallisuutta ja ilmastonmuutoksen vaatimaa matalahiilisen talouden vallankumousta.</p><p>Muistan, kun järjestimme Suomen edellisen EU-puheenjohtajuuden alla kesäkuussa 2006 europarlamentin poliittiset johtajat puhumaan Helsinkiin Lasipalatsiin. Ryhmäjohtajat Cohn-Bendit, Schulz, Watson ja Pöttering vihreistä demareihin ja keskustaoikeistoon puhuivat lähes samalla äänellä eurooppalaisen yhteistyön tarpeesta, populistien Faragella oli jo silloin toinen ääni kellossa..</p><p>Viimeistään Brexit-sotku on osoittanut useimmille, että eurooppalaiselle yhteistyölle ei ole positiivista vaihtoehtoa. Kun kuunteli EU:n nykyisen komission kakkosmiestä ja Euroopan sosialidemokraattien kärkiehdokasta Frans Timmermansia Helsingissä kuukausi sitten, viestit olivat vakuuttavat: EU tarvitsee uuden tulevaisuuden, joka yhdistää talouden, ympäristön, luonnon monimuotoisuuden ja sosiaalisen turvallisuuden. Reilu Eurooppa on reilu kaikille. EU tarvitsee tähän vain uutta yhdessä tekemisen henkeä. Tähän olen valmis.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroopan parlamentin viime vaalikaudet voivat tarjota mielenkiintoisen näkökulman puoluekentän pirstoutumiseen Suomessa ja muuallakin Euroopassa. Vaikka europarlamentissakin ovat edustettuina karkeasti samat ryhmät kuin jäsenmaissa kansallisesti – keskustaoikeisto, sosialidemokraatit, liberaalit, vihreät, kansallismieliset - jako vasemmistoon ja oikeistoon on alkanut näyttää yhä vanhentuneemmalta koko 2000-luvun. Väitän, että jako EU-yhteistyön kannattajien ja vastustajien välillä on jo pitkään syrjäyttänyt sen.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö myös Eurooppa-myönteisten ryhmien sisällä olisi huomattavia mielipide-eroja politiikan suunnasta. Keskusta-oikeistolle ja liberaaleille on riittänyt EU:ssa talouden hyvä peruskehitys, vasemmisto ja vihreät ovat enemmän huolissaan sen jakautumisesta ja luonnon kestokyvystä.

Maapallomme megatrendien pitäisi vahvistaa Euroopan kannattajien yhteistyötä. Vanha megatrendi globalisaatio ja sen uudempi painos ilmastonmuutos, edellyttävät ennen kaikkea EU-tason toimia ollakseen tehokkaita. Tämä tarkoittaa globalisaation vaatimaa sosiaalista turvallisuutta ja ilmastonmuutoksen vaatimaa matalahiilisen talouden vallankumousta.

Muistan, kun järjestimme Suomen edellisen EU-puheenjohtajuuden alla kesäkuussa 2006 europarlamentin poliittiset johtajat puhumaan Helsinkiin Lasipalatsiin. Ryhmäjohtajat Cohn-Bendit, Schulz, Watson ja Pöttering vihreistä demareihin ja keskustaoikeistoon puhuivat lähes samalla äänellä eurooppalaisen yhteistyön tarpeesta, populistien Faragella oli jo silloin toinen ääni kellossa..

Viimeistään Brexit-sotku on osoittanut useimmille, että eurooppalaiselle yhteistyölle ei ole positiivista vaihtoehtoa. Kun kuunteli EU:n nykyisen komission kakkosmiestä ja Euroopan sosialidemokraattien kärkiehdokasta Frans Timmermansia Helsingissä kuukausi sitten, viestit olivat vakuuttavat: EU tarvitsee uuden tulevaisuuden, joka yhdistää talouden, ympäristön, luonnon monimuotoisuuden ja sosiaalisen turvallisuuden. Reilu Eurooppa on reilu kaikille. EU tarvitsee tähän vain uutta yhdessä tekemisen henkeä. Tähän olen valmis.

]]>
0 http://pekkashemeikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275920-eu-parlamentti-vastakkainasettelua-vai-yhteistyota#comments EU-instituutiot Europarlamentti Eurovaalit Mon, 13 May 2019 12:05:02 +0000 Pekka Shemeikka http://pekkashemeikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275920-eu-parlamentti-vastakkainasettelua-vai-yhteistyota
Eduskuntavaaleista EU-vaaleihin: vastakkainasettelua vai yhteistyötä http://pekkashemeikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275919-eduskuntavaaleista-eu-vaaleihin-vastakkainasettelua-vai-yhteistyota <p>Suomen eduskuntavaalien tulosta voi lukea kolmen eri suunnan voittona. Näistä kaksi edustivat tyytymättömyyttä ja yksi tyytyväisyyttä. Mielenkiintoinen voittajien kolmio.</p><p>Suurin voittaja oli punavihreä oppositio SDP:n johdolla, joka halusi vähentää sosiaalista turvattomuutta ja nopeuttaa toimia ilmastonmuutosta vastaan. Toinen voittaja, perussuomalaiset olivat myös tyytymättömiä, mutta he tarjosivat äänestäjille uudistusten sijaan jarruttamista ja käpertymistä sisäänpäin. Kokoomuksen torjuntavoitto osoitti, että eriarvoisuuden tunteista huolimatta paljon on myös niitä, jotka ovat tyytyväisiä nykyiseen politiikkaan. Keskustan vuoro oli hävitä äänet tälle kärkikolmikolle.</p><p>Vaalitulos eli tyytymättömien kaksikolmasosaa kuvastaa syvää tyytymättömyyttä yhteiskunnan nykysuuntaa kohtaan toteutuneesta talouskasvusta huolimatta. Punavihreiden ja perussuomalaisten ehdottamat lääkkeet eroavat täysin toisistaan, mutta yhteistä on huoli siitä, minkä koetaan jäävän globalisaation jalkoihin.</p><p>Suomen vaalitulos käy hyvin yhteen yleiseurooppalaisen polarisaation kanssa. Perinteiset poliittiset voimat pirstaloituvat suurista keskisuuriksi, laidat vahvistuvat samalle tasolle. Jos tätä muutosta yrittää analysoida perinteisellä oikeisto-vasemmisto -kehikolla, ei pääse oikein mihinkään.</p><p>EU-yhteistyö on eräänlainen positiivisen yhteistyön laboratorio maailmassa. Kolmen viikon päästä yli 500 miljoonalla ihmisellä on mahdollisuus äänestää uudesta parlamentista. Myös siellä päätetään mihin suuntaan jatketaan &ndash; yhteistyön vai vastakkainasettelun. Yhteishenki vaatii, että kaikkia kuunnellaan.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen eduskuntavaalien tulosta voi lukea kolmen eri suunnan voittona. Näistä kaksi edustivat tyytymättömyyttä ja yksi tyytyväisyyttä. Mielenkiintoinen voittajien kolmio.

Suurin voittaja oli punavihreä oppositio SDP:n johdolla, joka halusi vähentää sosiaalista turvattomuutta ja nopeuttaa toimia ilmastonmuutosta vastaan. Toinen voittaja, perussuomalaiset olivat myös tyytymättömiä, mutta he tarjosivat äänestäjille uudistusten sijaan jarruttamista ja käpertymistä sisäänpäin. Kokoomuksen torjuntavoitto osoitti, että eriarvoisuuden tunteista huolimatta paljon on myös niitä, jotka ovat tyytyväisiä nykyiseen politiikkaan. Keskustan vuoro oli hävitä äänet tälle kärkikolmikolle.

Vaalitulos eli tyytymättömien kaksikolmasosaa kuvastaa syvää tyytymättömyyttä yhteiskunnan nykysuuntaa kohtaan toteutuneesta talouskasvusta huolimatta. Punavihreiden ja perussuomalaisten ehdottamat lääkkeet eroavat täysin toisistaan, mutta yhteistä on huoli siitä, minkä koetaan jäävän globalisaation jalkoihin.

Suomen vaalitulos käy hyvin yhteen yleiseurooppalaisen polarisaation kanssa. Perinteiset poliittiset voimat pirstaloituvat suurista keskisuuriksi, laidat vahvistuvat samalle tasolle. Jos tätä muutosta yrittää analysoida perinteisellä oikeisto-vasemmisto -kehikolla, ei pääse oikein mihinkään.

EU-yhteistyö on eräänlainen positiivisen yhteistyön laboratorio maailmassa. Kolmen viikon päästä yli 500 miljoonalla ihmisellä on mahdollisuus äänestää uudesta parlamentista. Myös siellä päätetään mihin suuntaan jatketaan – yhteistyön vai vastakkainasettelun. Yhteishenki vaatii, että kaikkia kuunnellaan.

 

]]>
0 http://pekkashemeikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275919-eduskuntavaaleista-eu-vaaleihin-vastakkainasettelua-vai-yhteistyota#comments Eduskuntavaalit Europarlamentti Eurovaalit hallitus Mon, 13 May 2019 12:00:21 +0000 Pekka Shemeikka http://pekkashemeikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275919-eduskuntavaaleista-eu-vaaleihin-vastakkainasettelua-vai-yhteistyota
Maallistuneen Euroopan menestys pohjaa kristilliseen kulttuuriin http://karriollila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275875-maallistuneen-euroopan-menestys-pohjaa-kristilliseen-kulttuuriin <p>Euroopan menestys perustuu kritillisyyden muovaamaan kulttuuriin.&nbsp;</p><p>Uskontoa ja politiikkaa ei pidä sotkea. Tämä tarkoittaa, että maallisia päätöksiä ei tule perustella henkilökohtaisella vakaumuksella eikä vakaumusta tule käyttää poliittisten päämäärien edistämiseen.&nbsp;Eurooppalainen ajattelutapa ja koko kulttuuri on kuitenkin kristillisen ajattelun kyllästämä eikä sitä pidä kieltää tai väheksyä. Kristilisessä opissa on&nbsp; perustavanlaatuista viisautta, jota monista nykytrendeistä puuttuu.&nbsp;</p><p>Arvopohjaamme perustukset ovat kunnossa ja ne on pidettävä kunnossa. Kristillisyyden peruja ovat poikkeukselliset ja radikaalit asiat, kuten luottamus, toden puhuminen myös toisuskoiselle, anteeksianto,&nbsp; vastustajan kunnioitus, työnteko, sekä viljely ja varjelu.&nbsp; Viljelyn ja varjelu tarkoittaa, että metsämme ja peltomme eivätole herran hallussa, vaan ihminen ottaa vastuun tekemisistään. Anteeksianto on eurooppalainen erikoisuus:&nbsp; koston, kyttäämisen, kunniaväkivallan ja rankaisun kulttuuria ei pidä päästää keskuuteemme.&nbsp;&nbsp;Viimeaikainen suuntaus on väheksynyt luottamuksen ilmapiiriä: jokaista käteisen rahan haltijaa epäillää rahanpesijäksi tai rikolliseksi, ja todistustaakka on siirtynyt syyttömälle.&nbsp;</p><p>Kristilliseen arvopohjaan perutuva eurooppalaisuus on puolustamisen arvoista.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroopan menestys perustuu kritillisyyden muovaamaan kulttuuriin. 

Uskontoa ja politiikkaa ei pidä sotkea. Tämä tarkoittaa, että maallisia päätöksiä ei tule perustella henkilökohtaisella vakaumuksella eikä vakaumusta tule käyttää poliittisten päämäärien edistämiseen. Eurooppalainen ajattelutapa ja koko kulttuuri on kuitenkin kristillisen ajattelun kyllästämä eikä sitä pidä kieltää tai väheksyä. Kristilisessä opissa on  perustavanlaatuista viisautta, jota monista nykytrendeistä puuttuu. 

Arvopohjaamme perustukset ovat kunnossa ja ne on pidettävä kunnossa. Kristillisyyden peruja ovat poikkeukselliset ja radikaalit asiat, kuten luottamus, toden puhuminen myös toisuskoiselle, anteeksianto,  vastustajan kunnioitus, työnteko, sekä viljely ja varjelu.  Viljelyn ja varjelu tarkoittaa, että metsämme ja peltomme eivätole herran hallussa, vaan ihminen ottaa vastuun tekemisistään. Anteeksianto on eurooppalainen erikoisuus:  koston, kyttäämisen, kunniaväkivallan ja rankaisun kulttuuria ei pidä päästää keskuuteemme.  Viimeaikainen suuntaus on väheksynyt luottamuksen ilmapiiriä: jokaista käteisen rahan haltijaa epäillää rahanpesijäksi tai rikolliseksi, ja todistustaakka on siirtynyt syyttömälle. 

Kristilliseen arvopohjaan perutuva eurooppalaisuus on puolustamisen arvoista. 

 

 

]]>
8 http://karriollila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275875-maallistuneen-euroopan-menestys-pohjaa-kristilliseen-kulttuuriin#comments Arvopohja Eurovaalit Kristillisyys Mon, 13 May 2019 10:24:00 +0000 Karri Ollila http://karriollila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275875-maallistuneen-euroopan-menestys-pohjaa-kristilliseen-kulttuuriin